Liettuan poliittinen tilanne on muuttunut maan kannalta äärimmäisen kiusalliseksi, ja sen ratkaisemiseen on vain yksi toimiva vaihtoehto: presidentti Rolandas Paksasin tulisi vetää johtopäätökset ja luopua virastaan. Hänestä on tullut maalleen rasite, mitä hyvin kuvaa virallisen Yhdysvaltain-vierailun lykkäys lyhyellä varoitusajalla hamaan tulevaisuuteen.
Presidentin eroa on vaadittu suurissa mielenosoituksissa Liettuan kaupunkien kaduilla, ja maan parlamentti on ryhtynyt valmistelemaan viraltapanoa. Pääministeri Aldirkas Brazauskas on samalla kannalla. Presidentti Paksasin tukijat ovat siis vähissä, mutta takertumalla valtaan hän pitkittää prosessia ja aiheuttaa samalla koko maalle vahinkoa.
Presidentin toimista laadittu raportti syyttää hyvin suorin sanoin Paksasia taloudellisista kytkennöistä sekä paikalliseen mafiaan että epäsuorasti Venäjän tiedustelupalveluun - ja jopa siihen, että Liettuan kautta olisi kierrätetty kansainvälisen terrorismin rahoitusta.
Koska kyseessä on parlamentaarisen komission raportti, tällaisia syytöksiä ei voi noin vain ohittaa. Liettuan järjestelmässä presidentillä on hyvin paljon valtaa, mutta Paksasin uskottavuus on tyystin rapissut. Maan edun nimissä hänen tulisi luopua nyt virastaan vapaaehtoisesti ja yrittää sen jälkeen puhdistaa oikeudessa mainettaan, jos se on puhdistettavissa.
Syntyneenskandaalin myötä Liettua leimautuu nyt viiteryhmään, jota sen pitäisi kaikin keinoin välttää. Se on menossa jäseneksi sekä Euroopan unioniin että Natoon, mutta sen poliittiset olot vievät ajatuksia pikemminkin Georgian äskeisiin tapahtumiin.
Liettua näyttää nyt epävakaalta maalta, jossa mafia ja Venäjän tiedustelupalvelu vaikuttavat asioihin presidentin kautta. Se on kestämätön tilanne, eikä mitenkään sovi eurooppalaisiin demokratiakäsityksiin eikä maan todelliseen tilaan.
Paksas ilmestyi Liettuan politiikkaan lähes tyhjästä. Entinen Neuvostoliiton taitolentojoukkueen jäsen nousi viidessä vuodessa ensin Vilnan pormestariksi, sitten lyhyeksi aikaa pääministeriksi ja tammikuussa presidentiksi. Hänet tunnetaan mieltymyksestään vauhtiin, mutta lopputulos näyttää enemmänkin vauhtisokeudelta.
Tilanteen voi nähdä myös uuden demokratian kasvukipuna. Äänestäjät luottavat herkästi jostain ilmestyviin, paljon lupaaviin uusiin poliitikkoihin, joiden todelliset näytöt ovat antamatta. Kun tällaiset ehdokkaat pääsevät valtaan, se voikin johtaa ojasta allikkoon. Jos Paksas ei eroa virastaan vapaaehtoisesti, Liettualla on edessä kylmä talvi.
paakirjoitus@kaleva.fi