Presidentin erottaminen kesken virkakauden on missä tahansa harvinaista ja Euroopassa ennenkuulumatonta. Tämäkin ihme on nyt nähty, kun Liettuan parlamentti erotti presidentti Rolandas Paksasin virastaan muutama päivä sitten.
Ero johtui sopimattomasta käytöksestä, mutta siitä paisui myös ulkopoliittinen välttämättömyys. Valtiohistorialtaan noin 1 200 vuotta vanha Liettua liittyi juuri sotilasliitto Natoon, ja toukokuussa alkaa jäsenyys EU:ssa. Kansainvälinen hovikelpoisuus edellytti kasvojen pesua.
Populistin tunnusmerkit täyttävä Paksas ei joutunut lähtemään ensimmäistä kertaa. Hän erosi 1999 pääministerin paikalta viiden kuukauden jälkeen. Vuonna 2000 alkanut uusi pääministerikausi päättyi kahdeksan kuukautta myöhemmin. Pääministerin työt loppuivat poliittisten erimielisyyksien takia, kun taas presidenttiys katkesi virka-aseman väärinkäyttöön.
Potkut tulivat siitä, että Paksas oli läheisessä yhteistyössä hämäräperäisen venäläisliikemiehen kanssa. Päätöksen yhdeksi syyksi voi nähdä myös halun osoittaa Venäjälle, ettei sen sallita kasvattaa lonkeroita Liettuan valtarakenteisiin. Tästä Liettuan, Viron ja etenkin Latvian lähihistoria on täynnä ikäviä esimerkkejä. Liettua tosin välttyi neuvostoaikana pahimmalta venäläistämiseltä, ja sen venäläisväestön osuus on Baltian pienin.
Euroopanuusien ja uusvanhojen demokratioiden poliittiset järjestelmät ovat menneisyyden takia horjuvalla pohjalla. Valta on vaihtunut tiuhaan vasemmalta oikealle ja takaisin, ja vallanpitäjiin on usein liittynyt epäilyttäviä piirteitä korruptiosta epämääräisiin liiketoimiin. Populistipoliitikkoja on tullut ja mennyt.
Vaikka käymistila on tuskin vielä tällä ohi, Liettua osoitti kuitenkin pystyvänsä suojelemaan itseään. Tässä mielessä erottaminen oli paitsi perusteltu myös tervetullut ja rohkea päätös. Tutkimuksissa kävi esimerkiksi ilmi Paksasin paljastaneen venäläisliikemiehelle, että Liettuan turvallisuuspalvelu tutki tämän liiketoimia.
Liettuan sisäpolitiikassa on todennäköisesti edessä paluu vanhoihin ja koeteltuihin nimiin. Se voisi tuoda toivottua vakautta. Kuumimmat nimet ovat entinen presidentti Valdis Adamkus sekä nykyinen pääministeri ja entinen presidentti Algirdas Brazauskas, mutta niin omituiselta kuin se kuulostaakin, Paksaskin voi asettua ehdolle. Adamkus on sukujuuriltaan amerikanliettualainen. Brazauskas oli se henkilö, jonka johdolla Liettua ja sen silloinen kommunistipuolue alkoi irtautua Moskovan otteesta 1980-luvun lopulla.
paakirjoitus@kaleva.fi