Libyan kansannousun laineet lyövät korkealle Libyan ulkopuolellakin.
Näin on käynyt jopa Venäjällä, jonka johtoduo on ajautunut eri suuntiin räikeämmin kuin kertaakaan.
Venäjän ulkopolitiikkaa johtaa perustuslain mukaan presidentti.
Venäjä pidättyi, arvattavasti presidentti Dmitri Medvedevin päätöksellä, äänestämästä maahyökkäystä lukuun ottamatta kaikki keinot sallineesta YK:n turvaneuvoston päätöslauselmasta.
Venäjän vahva mies, pääministeri Vladimir Putin vertasi päätöslauselmaa keskiaikaiseen ristiretkikutsuun. Medvedev vastasi heti perään sanomalla, ettei hän pidä vertausta hyväksyttävänä.
Venäjän Libya-pyykinpesuun kuuluu sekin, että Medvedev antoi aiemmin tässä kuussa Libyan-suurlähettiläälle potkut.
Keskiviikkona kotiin palannut lähettiläs kehui Putinin sananvalintoja ja sanoi kirjoittaneensa Medvedeville, että Libyan kanssa tehtyjen miljardisopimusten menettämistä voi pitää Venäjän etujen pettämisenä.
Putinin edustaja kutsui pääministerin Libya-lausuntoa henkilökohtaiseksi kannanotoksi. Niin tai näin, Putin on jatkanut liittouman sotatoimien arvostelua vielä senkin jälkeen.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puolestaan kiitti torstaina Medvedeviä "myönteisistä lausunnoista". Medvedev korosti hänelle tarvetta välttää siviiliuhreja.
Medvedevin ja Putinin aiemmat eri puusta veistetyt lausunnot ovat näyttäneet enemmänkin hyvä poliisi, paha poliisi -taktikoinnilta kuin todistaneet todellisista mielipide-eroista.
Libyan kohdalla tilanne voi olla vallan hyvin toinen: ensi vuoden presidentinvaalit lähestyvät eikä vieläkään ole varmaa tietoa siitä, pyrkiikö Putin palaamaan presidentiksi ja miten Medvedev aikoo menetellä.