Kehitys Libyassa osoittaa, että hylkiövaltioiden ryhmään pitkäksi ajaksi päätynyt maa voi omilla linjanmuutoksillaan päästä jälleen muiden joukkoon. Libyan johtaja Muammar Gaddafi on tehnyt poliittisen täyskäännöksen, jonka myötä YK päätti purkaa 11 vuotta voimassa olleet talouspakotteet. Toisenlaisella politiikalla Gaddafia ja hänen maataan olisi hyvinkin saattanut uhata sama kohtalo kuin Irakia ja sen johtajaa Saddam Husseinia, sillä Libyalla on takanaan varsin synkkiä näyttöjä.
Libyan tukemat terroristit pudottivat amerikkalaisen Pan Am -yhtiön matkustajakoneen Skotlannin yllä 1988 ja ranskalaisen matkustajakoneen Nigerin yllä 1989. Lisäksi libyalaiset olivat räjäyttämässä berliiniläistä yökerhoa 1986. Näitä iskuja ennen amerikkalaiset olivat ilmahyökkäyksellään tähdänneet suoraan Gaddafin asuntoon pääkaupungissa Tripolissa.
Libya on vuosikausia ollut punainen vaate amerikkalaisille. Kahden vuoden takaisten terrori-iskujen jälkeen suhteet olisivat herkästi saattaneet liukua uuteen, vaaralliseen aallonpohjaan, jos Gaddafi olisi valinnut uhoavan linjan. Kehitys oli kuitenkin aivan toinen.
Libya on suostunut maksamaan tuntuvia korvauksia pudottamiensa matkustajakoneiden uhrien omaisille. Kun asia saatiin vihdoin sovituksi myös Ranskan kanssa, tie YK:n talouspakotteiden poistamiseen oli avoinna. Se ei vielä merkitse, että kaikki Libyan ja lännen vaikeudet olisivat ohi. Yhdysvallat pidättyi YK:ssa äänestämästä ja pitää omat pakotteensa yhä voimassa, eikä niiden purku ole aivan pian näköpiirissä. YK:ssa otettu askel merkitsee kuitenkin Libyan kansainvälisen aseman selvää vahvistumista.
Gaddafin tavoitteet ovat aina olleet hyvin suureellisia, ja nyt hän pyrkii tekemään maastaan jonkinlaista pohjoisen Afrikan keulakuvaa. Hän on kuitenkin kypsynyt havaitsemaan, että kansainväliset pakotteet ja välirikko lännen kanssa ovat suureksi haitaksi hänen omille tavoitteilleen, jotka nekin ovat sitä paitsi selvästi maltillistuneet. Öljytulot tekivät mahdolliseksi sen, että Gaddafi pystyi nyt kirjaimellisesti ostamaan maansa vapaaksi rajoituksista.
Samat öljytulot puolestaan tekevät Libyasta hyvin houkuttelevan maan monen ulkomaisen investoijan silmissä.
Gaddafi tunnettiin aikanaan erittäin arvaamattomana johtajana. Nyt hänen uusi politiikkansa on kuitenkin vakauttanut eteläisen Välimeren aluetta merkittävästi. Euroopan maiden, Suomen niiden joukossa, on hyvä lähteä rakentamaan pikkuhiljaa suhteita uudelleen Libyaan.
paakirjoitus@kaleva.fi