YK:n turvallisuusneuvoston päätös sallia sotatoimet Libyan verisen sisällissodan pysäyttämiseksi tuli viimeisellä mahdollisella hetkellä.
Libyan omapäisen diktaattorin Muammar Gaddafin joukkojen kapinallisiin kohdistama vastaisku on vain ollut niin voimakas, että päätös "kaikkien mahdollisten toimien" käytöstä tehtiin sittenkin liian myöhään.
Joka tapauksessa muodollisesti yksimielinen päätös on pitkään alamaissa olleen YK:n kannalta tervetullut osoitus järjestön elinkyvystä. Gaddafin vastaisille toimille on kansainvälisoikeudellinen hyväksyntä.
Libya-päätös kohentaa pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden monesti rampauttaman turvallisuusneuvoston saldoa.
Sen viivyttely tuli aikoinaan kalliiksi Ruandassa ja Darfurissa, missä samantapaiset sisällissodat veivät tuhottomasti ihmishenkiä.
Ratkaisevaa oli, että vastahakoinen Yhdysvallat äänesti päätöslauselman puolesta, että pysyvät jäsenmaat Venäjä ja Kiina pidättyivät äänestämästä ja että sekä Arabiliitto että Afrikan unioni asettuivat jo etukäteen kannattamaan Gaddafin vastaisia toimia.
Joidenkin arabimaiden ennakoitiin osallistuvan sotatoimiin.
Lentokielto ei yksinään välttämättä tee kesää. Bosniassa julistettiin lentokielto 1990-luvun alussa, mutta se ei estänyt Jugoslavian hajoamissotien pahimpia verilöylyjä.
Päätöslauselma antaa laajat valtuudet, mutta kieltää maahyökkäyksen Libyaan.
Jotta sitä ei tarvitsi edes harkita, lentokiellon ohella on luvassa varmasti joukko toimia, joilla Gaddafin joukkojen ilmaisku-, ilmatorjunta- ja jopa maahyökkäyskyky lyödään pois pelistä. Toimet on suunniteltu jo etukäteen, ja ne tuskin kestävät kovinkaan pitkään.