Liberalismi kuuluu Euroopan politiikan ytimeen. Monessa EU-maassa se on kuitenkin joutunut altavastaajan asemaan. Sunnuntaisissa Euroopan parlamentin vaaleissa käydään taistoa muun muassa siitä, kuinka vahvaksi nousee liberaaleja arvoja haastava populismi.
Liberalismin vastavoimat ovat nousseet niin ärhäkkäiksi, että on syytä pohtia, mikä siinä herättää vastustusta ja jopa vihaa. Kyseessä on Euroopan aatehistorian keskeinen virtaus monissa eri muodoissa – mutta mitä on se liberalismi, jonka populistit ja ääriryhmät sekä oikealla että vasemmalla ovat valinneet maalitaulukseen ja miksi?
Näkyvin syy oikeistopopulistien hyökkäyksiin on liberalismiin sisältyvä suvaitsevaisuus ja vaatimus vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta. Maahanmuuton vastustamisesta ja monikulttuurisuuden kritiikistä on tullut oikeistopopulistien tavaramerkki. Samaan pakettiin yhdistetään perinteiset perhearvot ja abortin vastustus.
Yhdysvaltalainen liberaali filosofi Mark Lilla suututti pari vuotta sitten oman maansa liberaalin vasemmiston arvostelemalla sitä kärkevästi siitä, että se oli alkanut keskittyä liikaa vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen unohtaen enemmistön tarpeet ja kadottaen eri yhteiskuntaryhmiä koossapitävän voiman. Liberaalien on varmasti tässä kohtaa syytä katsoa peiliin.
Oikeistopopulismi on saanut nostetta siitä, että se on onnistunut luomaan kärkevän vastakkainasettelun liberaaliin vasemmistoon. Keskustelu on polarisoitunut, kun liberaalit eivät ole onnistuneet käymään avointa keskustelua maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista, kun puolestaan oikeistopopulistit ja varsinkin äärioikeisto lietsovat vihaa kaikkia maahanmuuttajia ja vähemmistöryhmiä kohtaan. Polarisaatio on vain pahentunut, kun perinteinen kansalliskonservatismi monin paikoin liukunut lähemmäksi äärioikeistoa.
Toinen suuri syy arvostella liberalismia kumpuaa vasemmisto-oikeistoakselin toisesta päästä, oikeistolaisesta talousliberalismista. ECFR (European Council on Foreign Relations) -ajatuspajan tuoreen tutkimuksen mukaan alle puolet EU-kansalaisilta uskoo, että tämän päivän nuorilla tulee olemaan paremmat taloudelliset mahdollisuudet kuin heidän vanhempiensa sukupolvella. Kylmän sodan jälkeen maailmantaloudessa koettiin ennennäkemätön globalisaation aalto, joka perustui vapaakaupan opeille. Se on tuottanut ennennäkemätöntä hyvinvoinnin kasvua ja köyhyyden vähenemistä, mutta tämän kehityksen varjopuolet ovat monien mielestä jääneet liian vähälle huomiolle.
Globalisaatiosta eivät tosiaan hyötyneet kaikki, ja länsimaissa ovat nousseet yhä näkyvämmiksi ne ryhmät, jotka kuuluvat häviäjien joukkoon. Liberaalin talouden malliin kohdistuu siis kasvavaa painetta läntisten yhteiskuntien sisältä, mutta sen lisäksi globaalia avointa taloutta uhkaa kiristynyt suurvaltakilpailu ja vahvistuneiden autoritaaristen valtioiden pyrkimys omien markkinoidensa suojeluun.
Markkinaliberalismin arvostelu ja protektionismin peräänkuuluttaminen ovat olleet keskeisellä sijalla esimerkiksi Ranskan Kansallisen liittouman johtajan Marine Le Penin puheissa. Perinteinen vasemmisto, joka niin ikään arvostelee markkinaliberalismia, on menettänyt paljon kannattajia Le Penin kaltaisille populisteille, jotka yhdistävät vasemmistolaisen markkinavoimien kritiikin äärioikeistolaiseen maahanmuuton vastustukseen.
Perustavanlaatuisin ja vaarallisin kritiikki kohdistuu liberaaliin demokratiaan järjestelmänä. Tällaisen kritiikin kärjessä on EU:ssa Unkarin pääministeri Viktor Orban, joka on julistanut liberaalin demokratian aikakauden loppuneeksi ja vienyt maataan autoritarismin suuntaan. Unkari on pudonnut maailman medianvapauden listalla sijalle 87.
Orbanin toimia puolustelevat muut oikeistopopulistit, esimerkiksi Itävallan hallituksesta juuri skandaalin kera lähtenyt vapauspuolueen johtaja Heinz-Christian Strache tai Virossa hiljattain hallitukseen nousseen äärioikeistolaisen EKRE-puolueen johto. Irvokkaimmillaan oikeistopopulistit vaativat sananvapauden nimissä oikeutta ilmaista kantoja, jotka pyrkivät sananvapauden tukahduttamiseen.
EU-maissa vallitseva perustuslaillinen järjestelmä on juuri liberaali demokratia, jossa kansan valta yhdistyy yksilön oikeuksiin ja vapauksiin. Ilman liberalismia, joka turvaa sananvapauden ja aidon poliittisen kilpailun, demokratia luisuu yksinvallan suuntaan, kuten on käynyt Venäjällä, Turkissa ja Unkarissa. Liberalismia tässä merkityksessä kannattavat Euroopassa kaikki valtavirtapuolueet, myös konservatiivit.
Liberaalin demokratian aikakausi on ollut Euroopan rauhaisinta ja vaurainta aikaa koskaan; maanosan historiasta tutut vaihtoehdot ovat synkkiä. Liberaalista demokratiasta onkin tullut eräänlaista aikamme konservatiivisuutta. Siihen sitoutuneiden puolueiden haasteena on korjata yllä kuvattuja populismin nousun syitä, jotta järjestelmä voisi säilyä.
Kristi Raik on Viron Ulkopoliittisen instituutin johtaja.