Toisen maailmansodan jälkeen syntyneen kansainvälisen järjestyksen heikkenemisestä on puhuttu jo vuosia. Viime aikoina sen mureneminen on kiihtynyt.
Pitkittyneet sodat Syyriassa ja Ukrainassa, autoritaaristen järjestelmien vahvistuminen ja demokratian taantuma, kauppapoliittiset kiistat, nouseva protektionismi ja ahdasmielinen nationalismi – kaikki nämä tekijät vievät maailmaa kohti monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön heikkenemistä.
Helmikuussa pidetty perinteikäs Münchenin turvallisuuskonferenssi ja sen yhteydessä julkaistu raportti antoivat tilanteesta synkän ja kattavan kuvan.
Haasteiden hahmottamista auttaa liberaalin järjestyksen käsitteen pilkkominen osiin.
Demokratia, markkinatalous ja yhteistyölle perustuva turvallisuus ovat kolme keskeistä pilaria, joiden varaan toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälisten suhteiden kehikko muotoutui. Kaikki kolme ovat nyt vaikeuksissa. Pilarit ovat tukeneet toisiaan, mutta niiden välillä on myös ristiriitoja.
Ensimmäinen pilari eli demokratia pitää sisällään poliittisten vapauksien, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen valtioiden sisällä. Kylmän sodan aikana maailma oli tältä osin ideologisesti kahtiajakautunut eikä kovinkaan liberaali.
Kylmän sodan päättymistä seurasi suuri demokratisaation aalto, joka ulottui kymmeniin valtioihin etenkin entisessä sosialistileirissä. Vuonna 2006 tämä aalto kääntyi päinvastaiseen suuntaan.
Siitä lähtien autoritarismi on maailmalla vähitellen lisääntynyt ja demokratia heikentynyt. Näin on tapahtunut jopa demokratian ja liberalismin synnyinsijoilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Toinen pilari, markkinatalous ja globaali vapaakauppa, on myös kohdannut lisääntyvää arvostelua. Valtioilta odotetaan kykyä huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja kestävästä kehityksestä asettamalla rajoja vapaiden markkinoiden toiminnalle.
Keskiluokan ahdinko on ajanut etenkin Yhdysvaltoja protektionistisempaan suuntaan.
Globaali markkinatalous edustaa liberaalia ajattelua, kuten myös käsityksemme demokratiasta, mutta käytännössä näiden välillä on jännite, sillä globaalin tason markkinavoimat rajoittavat pääasiassa kansallisella tasolla toteutuvaa demokraattista päätöksentekoa.
Epäkohtia pitäisi pyrkiä korjaamaan enemmän kansainvälisellä tasolla yhteisten pelisääntöjen kautta, mutta tämä – myöskin liberaali – ratkaisumalli kärsii monenkeskisen yhteistyön yleisestä heikkemisestä. Lisääntynyt protektionismi kiristää muun muassa Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteita.
Liberaalin järjestyksen kolmas pilari, yhteistyövarainen turvallisuus, on merkitykseltään kaikkein keskeisin. Rauha on toimivan demokratian ja markkinatalouden perusedellytys. Turvallisuuspolitiikassa liberaali lähestymistapa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että konfliktit pyritään ratkaisemaan rauhanomaisesti, sopimuksista pidetään kiinni ja yhteistyötä varten kehitetään instituutioita ja normeja, joiden uskotaan luovan vakautta.
Nämä ihanteet ovat pettäneet kaikkein karmeimmalla tavalla Syyrian sodassa, josta on tullut suurvaltojen välisen valtataistelun tanner.
Kun demokratia maailmalla taantuu, nousee entistä tärkeämmäksi kysymys siitä, miten keskenään erilaiset poliittiset järjestelmät saadaan sidottua yhteisesti sovituille säännöille perustuvaan yhteistyöhön. EU:n ja Kiinan retoriikassa on se yhteinen piirre, että kumpikin katsoo eri osapuolia hyödyttävän yhteistyön olevan mahdollista ja tavoiteltavaa. USA:n ja Venäjän strategioissa sen sijaan korostuu suurvaltojen välinen kilpailu ja nollasummapelin henki.
Turvallisuusyhteistyötä on vaikea toteuttaa valtioiden kesken, joilla ei ole yhteistä arvopohjaa tai näkemystä maailmanjärjestyksestä. Siihen on kuitenkin pyrittävä.
On hyvä muistaa, että liberaali järjestys on aina ollut käytännön toteutukseltaan hyvin vajavainen. Se on toiminut näkemyksenä siitä, mihin pyritään – tai realistien mielestä vain sumuverhona voimapoliittiselle taistelulle, joka ei ole koskaan kansainvälisistä suhteista kadonnut.
Liberalismi on tarjonnut ihanteita ja periaatteita, joihin etenkin (muttei pelkästään) länsimaat ovat sitoutuneet vuosikymmenien ajan.
Jos läntinen maailma hylkää nämä ihanteet, tällä on käänteentekevä merkitys kansainväliselle politiikalle. Yhdysvaltojen turvallisuusstrategiassa liberaalien periaatteiden merkitys on Trumpin valtaannousun myötä selvästi heikentynyt.
EU pitää liberaalia järjestystä unionin yhteisen ulkopolitiikan keskiössä ainakin puheiden tasolla. Käytännössä myös Eurooppa on kuitenkin mukautunut geopoliittisen realismin nousuun. EU on jäänyt pitkälti liberaalin järjestyksen murenemisen sivustakatsojaksi, vaikka sillä on kenties eniten menetettävää.
Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.