Pääkirjoitus

Li­be­raa­lim­paa maa­ta­lout­ta

EU-komissio yrittää juurruttaa Suomeenkin vapaita maatalousmarkkinoita. Tavoite on sinänsä järkevä, vaikka sen sivutuotteena syntyy tappioita.

Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel ymmärtää kohtuullisesti Suomen tavoitteita.
Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel ymmärtää kohtuullisesti Suomen tavoitteita.
Kuva: Lehtikuva

EU-komissio yrittää juurruttaa Suomeenkin vapaita maatalousmarkkinoita. Tavoite on sinänsä järkevä, vaikka sen sivutuotteena syntyy tappioita.

EU-komissaari Mariann Fischer Boel esitteli tiistaina unionin maatalouspoliittisen "terveystarkastuksen" tulokset. Paperi oli niin yllätyksetön, ettei Suomen hallitus ottanut siihen ainakaan vielä kantaa. Myös tuottajajärjestö MTK oli varsin vaitonainen. Tiedossa oli, että unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistus on edennyt välivaiheeseen. Komission jo pitkään tiedossa olleet peruslinjaukset toteutuvat paljolti sellaisinaan.

Unionissa totutellaan nykyään maatalouden varsin ripeään liberalisointiin. Tuotanto astuu markkinaohjauksen kauteen 2015. EU-tuet katoavat tuolloin kuvasta. Tuotantokiintiöiden lopettaminen saman tien johtaa siihen, että viljelijöillä on mahdollisuus reagoida kysyntään ja hintoihin markkinaehtoisesti.

Komissio tavoittelee perustellusti tuotannon kasvua. Ruokakriisi etenee maailmalla, ja ruoan hinnat ovat nousseet huolestuttavasti EU:ssakin - Suomessa tosin vielä melko maltillisesti.

Suomalaista keskustelua on hallinnut paljolti maito. Tuotantokiintiöitä ollaan kuitenkin välivaiheessa lisäämässä niin, että tukien jälkeiseen kauteen 2015 voidaan laskeutua pehmeästi. Maidontuotannon pitäisi lisääntyä ja maidon liikkua unionitasolla vapaasti.

Eurooppalaisen kulutuksen kasvu taannee joka tapauksessa, ettei suomalainenkaan maidontuotanto ole vaakalaudalla. Mutta odotettavissa on, että kotimaiset maitotilat kärsivät kaupassa. MTK on arvioinut tuottajahintojen putoavan ehkä kymmenesosan.

Kiintiöiden poistuminen ja varsinkin saksalaisen tuotannon kasvu ovat omiaan johtamaan keskittymiseen. Tosiasiaksi Suomessa jää, että monet pienet tilat ja vailla jatkajaa olevat iäkkäämmät tuottajat joutuvat lähivuosina lopettamaan. Suomi yrittääkin syksyn poliittisessa kädenväännössä pitää kiinni mahdollisimman korkeista välivaiheen tuotantokiintiöistä; se auttaisi takaamaan tuotannon jatkon.

Kotimaisilta maitotiloilta löytyy kuitenkin yhä kiitettävää tulevaisuudenuskoa. Lypsylehmien määrä on tänä vuonna kasvanut. Se tarkoittaa investoimista isompiin yksiköihin.

Moni karjatilallinen laskee aivan oikein myös sen varaan, että ruoan- ja maidontuotannon kansallisen omavaraisuuden arvo kasvaa. Jos tuotannon nykytaso kyetään ylläpitämään, tasapaino säilyy. Osa asiantuntijoista pitää sitä mahdollisena.

Maidon ohella on suurin huoli ollut perunatärkkelyksen tuotantotuen loppumisesta. Tuotannon ja tukien erottaminen jatkossa entistä selvemmin toisistaan iskee erityisesti tärkkelysperunanviljelijöihin. Suomen kolmesta tärkkelystehtaasta on varsinkin Lapualla sijaitseva vaaravyöhykkeessä.

Sen sijaan bioenergian tuotannossa käytettävän suomalaisen ruokohelven kohdalla kävi paremmin, sillä komission ehdotus sisältää alueellisen tilatuen.

Komission ehdotuksesta käynnistyy nyt kiivas poliittinen vääntö. Siinä isot jäsenmaat tulevat käyttämään poliittista voimaansa, ja pienten paras turva ovat toimivat yhteydet komissioon. Suomenkin on pidettävä yhteydet hyvinä.

Suomen viiteryhmän avainmaita ovat Saksa ja Ranska, jotka edustavat nykyjärjestelmän varovaista uudistamista. Yltiöliberaalia linjaa vetävät erityisesti Britannia ja myös Ruotsi, jotka olisivat valmiita päästämään irti koko yhteisestä maatalouspolitiikasta. Tanskalaisen liberaalin, maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelin mukaan komission tuore ehdotus on kompromissi nykyjärjestelmän ja täydellisen vapauden välillä.