Suomeen aiotaan lähiaikoina kutsua brittiläisiä asiantuntijoita kouluttamaan viranomaisiamme suvaitsevaisemmiksi etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Briteillä onkin varmasti paljon sanottavaa kohtaamisista ulkomaalaisten kanssa.
Itse sain vastikään koulutusta keski-ikäiseltä lontoolaismieheltä. Lontoon vieras oli korkeasti koulutettu kulttuuri-ihminen ja kutsui itseään myös liberaaliksi. Hän oli naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja tapasi työssään eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä. Kodin ja työpaikan lähettyviltä hän löysi ruokaa ja taidetta kaikista maailman kolkista. Miellyttäviä itsestäänselvyyksiä maassa, jossa kuusi prosenttia väestöstä on ulkomaalaisia.
Pohjoissuomalaisen pikkukaupungin hiljainen yö herätti miehessä kuitenkin nostalgian puuskan. Täällä on niin rauhallista. Ja niin turvallista.
Liberaali oli kyllästynyt Lontoon kansainvälistymiseen. Jos hän saisi valita, eläisi kaupunki englantilaisten määräämässä tahdissa. Sillä hän oli varma, että Lontoon ongelmat — huumeet, rikollisuus ja turvattomuus — johtuivat ulkomaalaisista, jotka ovat muuttaneet suurkaupunkiin liian nopeassa tahdissa.
Toimistoni lähettyvillä tapetaan ihminen joka ikinen viikko rotujen välisissä selkkauksissa. Eri maalaiset prostituoidut ja narkomaanit päivystävät saman kadun varrella.
Eikä hänen huolensa ulottunut vain rikollisuuteen. Brittiläinen kulttuuri on Lontoossa jo uhanalaista. Hyvätuloinen ja korkeasti koulutettu britti syytti maansa ongelmista ulkomaalaispolitiikkaa. Mitä kuusi prosenttia ulkomaalaisia saisi aikaan työttömien luvatussa Suomessa?
Liberaalin britin tavattuani toivotan pitkää ikää tiukalle ulkomaalaispolitiikalle. Ei siksi, että se suojelisi vain suomalaisia, vaan myös maahan tulevia.
Sillä suomalainen on toistaiseksi yhtä liberaali kuin tapaamani liberaali britti. Myös suomalainen osaa syödä kebabia, sushia ja paistettua banaania. Ulkomaalainen kelpaa työtoveriksi useimmalle suomalaiselle — jos vieras tarttuu innolla suomalaisen vieroksumiin töihin, puhuu sujuvasti äidinkieltämme ja unohtaa kansalliset omituisuutensa. Ulkomaalainen kelpaa useimmalle ystäväksikin — ainakin jos vieraalla on rahaa, koulutusta ja valkoinen iho.
Rasistinen liike ei ole Suomessa vielä kunnolla levinnyt. Maahanmuuttopolitiikasta ei ole nousemassa edes kunnon vaaliteemaa. Se johtuu ehkä jalosta kansanluonteestamme, mutta ennen kaikkea siitä, että vieraita tarvitsee tavata vain vähän: ulkomaalaisia on alle kaksi prosenttia koko väestöstä. On helppoa olla suhteellisen vieraanvarainen.