"Tervetuloa YK", toivottaa haalistunut kyltti räätälinliikkeen ovessa etelälibanonilaisessa Tibninen kylässä. Alueen asukkaat odottavat innokkaasti rauhanturvaajien saapumista - ei vain siksi, että he toisivat vakautta vaan myös rahaa. Rauhanturvaajien muhkeista palkkapusseista lohkeaa merkittävä osa paikalliselle talouselämälle.
- Katsokaas, asukkaat täällä ovat kaikki maanviljelijöitä. Ei heillä ole varaa juurikaan kuluttaa, mutta YK:lla rahaa riittää, selvittää lelukauppias Ali Fawaz.
Monet kylät ovatkin käytännössä kasvaneet rauhanturvajoukkojen asemien ympärille. Sotilaiden rahoilla pyöritetään ravintoloita, baareja ja kauppoja. Joukot ovat myös yksi suurimmista työnantajista köyhällä seudulla.
Niinpä etelälibanonilaisille oli paha isku, kun kuusi vuotta sitten Unifil-joukkojen määrää supistettiin kuudestatuhannesta noin kahteentuhanteen. Lisäksi jäljelle jäi heikommin tienaavia afrikkalais- ja aasialaissotilaita, kun hyväpalkkaiset eurooppalaiset, etenkin pohjoismaalaiset, häipyivät.
Uutiset Unifilin vahvistamisesta 15 000:een sotilaaseen ja Ranskan ja Italian näyttävästä osallistumisesta olivat näin ollen erittäin tervetulleita. Hyvien aikojen odotetaan palaavan.
- Talouden näkökulmasta olemme iloisia, että joukkoja tulee lisää ja olemme iloisia, että he ovat eurooppalaisia koska he kuluttavat rahaa, katsoi Harissin tukikohdan lähellä kauppaa pitävä Hussein Asseili.
Erityisen mieluisina asiakkaina Asseili muistelee irlantilaisia, joille kelpasivat niin tietokonepelit kuin korutkin.
- Nyt kun sotilaat ovat olleet afrikkalaisia, myymme halvempaa tavaraa. Kaikki on kiinni heidän tuloistaan, hän kertoo.
Tosin kovin monet eivät jaksa uskoa, että vahvistetut rauhanturvaajatkaan pystyvät lopettamaan Israelin ja Hizbollahin taisteluita.
