Ensimmäisen kauden kansanedustaja Li Andersson, 29, Turusta on vetänyt selvän kaulan muihin vasemmistoliiton puheenjohtajakisassa. Helsingin Sanomien julkaiseman (16.5.) gallupin mukaan Andersson on sekä kansan että puoluejäsenten suosikki tehtävään.
Kaksi muuta ehdokasta, kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen ja Jari Myllykoski, jäävät niin kauas Anderssonista, että heistä tuskin on voittamaan häntä. Puheenjohtajuus saattaa ratketa jo parhaillaan järjestettävässä jäsenäänestyksessä. Jos Andersson yltää mielipidemittauksen yli 50 prosenttiin äänistä, päätös Oulussa 11. kesäkuuta pidettävässä puoluekokouksessa on enää sinettiä vaille.
Mielipidemittauksessa vasemmistoliittolaiseksi itsensä ilmoittaneista 51 ja koko kansasta 29 prosenttia pitää Anderssonia parhaana ehdokkaana puolueen johtoon. Pekosen vastaavat prosentit ovat kuusi ja 12, Myllykosken kolme ja kaksi.
Mielipidemittauksen virhemarginaali on suuri, sillä tutkimusta varten haastateltiin vain hieman yli tuhatta suomalaista. Anderssonin ylivoima kanssakilpailijoihin nähden on kuitenkin niin musertava, että tulosta voi siksi pitää vahvasti suuntaa-antavana.
Sanavalmis ja asioihin huolella perehtyvä Andersson on ollut julkisuuden ja äänestäjien lempilapsi jo pitkään. Hän oli viime eduskuntavaaleissa puolueensa ja vaalipiirinsä ääniharava keräten yli 15 000 ääntä. Edellisvuoden eurovaaleissa hän keräsi lähes 48 000 ääntä, millä irtosi varasija.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan vaihdos tuli ajankohtaiseksi vuodesta 2009 saakka tehtävää hoitaneen Paavo Arhinmäen ilmoitettua jättävänsä paikan tulevassa puoluekokouksessa.
Arhinmäen aikana puolue on hävinnyt kahdet eduskunta- ja yhdet kuntavaalit. Kannatus on viimeisten mielipidemittausten mukaan historian alhaisin, alle yhdeksän prosenttia. Tätä vasten Arhinmäen ratkaisun ymmärtää.
Li Anderssonin johdolla vasemmistoliitto todennäköisesti jatkaa Arhinmäen aikana vakiintuneella punavihreällä linjalla. Kannatuksen kalastelussa liikutaan paljolti samoilla apajilla vihreiden kanssa. Punavihreät ideat saavat jalansijaa varsinkin opiskelijoiden ja pätkätyötä tekevien nuorten keskuudessa.
Vasemmistoliiton kannatuksen lasku johtuu pitkälti asemien menettämisestä perinteisen duunariväestön keskuudessa. Tähän nuoren, kouluja käyneen ja ruotsia äidinkielenään puhuvan Anderssonin on vaikea vastata.
Vasemmistoliiton ongelmat eivät liity niinkään puoluejohtajan persoonaan vaan politiikan sisältöön. Puolueella on ollut kansansuosiota nauttivia puheenjohtajia, silti kannatus on romahtanut sen edeltäjän SKDL:n ajoista.
Vasemmistoliitto kantaa SKDL:n perintöä suhtautumisessa hallitustyöhön. Tästä saatiin näyttö viime vaalikaudella puolueen erottua hallituksesta. Pienenä puolueena sen on vaikea hyväksyä hallituksessa kompromisseja, joiden sisältöön se ei voi vaikuttaa kannatustaan suuremmalla painolla.
Pääkirjoitus