Levykauppa Äxän Jari Lipponen kierteli tammikuun lopulla Englannissa etsimässä myyntiin vinyylilevyjä.
20 vuotta sitten perustetun ketjun käytettyjen levyjen pääkallopaikka on Oulussa.
Levykauppa Äxän toisen perustajan Jari Lipposen työnkuvaan on muutaman vuoden ajan kuulunut käytettyjen vinyylilevyjen sisäänostaminen. Kun Lipponen tammikuun lopulla kierteli kuusi päivää levykauppoja Englannissa, hänen mukaansa tarttui vinyylejä melkein 15 000 euron edestä.
Touhu ei ole niin helppoa, miltä se kuulostaa. Ajankäytön kannalta on syytä tietää etukäteen, mistä levyjä etsii. Ja jos on jostain kertaalleen löytänyt hyviä levyjä, ei voi luottaa, että sieltä löytyy enää toista kertaa. Uusia kontakteja on kaiveltava koko ajan.
Vaikka Lipposen viimeisin Englannin-reissu oli kokonaisuutena ”nappisuoritus”, mukaan mahtui myös yksi huonompi päivä. Ensin hän matkusti maanalaisella puolitoista tuntia ja käveli räntäsateessa pitkän tovin päästäkseen levykauppaan, josta löytyi ostettavaa ainoastaan 280 eurolla. Muualle sinä päivänä ei enää ehtinytkään.
– On mahdollista, että koko reissu on tuollainen. Ikinä ei voi tietää, Lipponen toteaa.
Vinyylilevyt myös painavat yllättävän paljon. Niiden raahaaminen suurkaupungin julkisessa liikenteessä ei ole mitenkään kevyttä puuhaa.
Lipponen kertoo haalivansa ostosreissuiltaan kaikkea mahdollista, kunhan tavaraa on tarpeeksi, se näyttää hyvälle, ja hinta on kohdallaan.
– Tällä kertaa yhdestä kaupasta löytyi toistasataa levyä tukkaheviä. Levymerkit vaikuttivat hyviltä, mutta kansia en ollut koskaan nähnyt missään. Äijillä oli kuitenkin isot tukat ja kajalia silmissä, niin se riitti ostamisen perusteeksi, hän selvittää.
– Eräältä toiselta ostin 20 levyä psychobillyä, johon törmää hyvin harvoin.
Levykauppa Äxän valikoimissa vinyylilevyjä on ollut aina. Pahimmillaan vinyylien osuus myynnistä oli alle kymmenen prosenttia, mutta nykyään se on jo puolet.
Käytettyjen vinyylien osuus on noin seitsemän prosenttia koko myynnistä. Kappalemäärissä se tarkoittaa tuhansia kuukaudessa.
Levykauppa Äxän käytettyjen levyjen pääkallopaikka on Oulussa. Varsinaisen myymälätilan takahuoneiden seinustoja kiertävät hyllyt ovat pullollaan levyjä, ja lattiallakin jokunen laatikko odottaa lajittelua. Myyntiin levyt laitetaan vasta sopivan sauman tullen.
– Jos ostan vaikka 200 levyä ulkomailta ja saan siinä viisi reggaelevyä. Ei viittä levyä kannata laittaa myyntiin, vaan niitä kerätään niin kauan, että niistä tulee oikea kokoelma, Lipponen sanoo.
Genreittäin ajatellen metallimusiikki on otollisinta myytävää. Eniten Lipponen kaipaa kuitenkin hyväkuntoisia kotimaisia levyjä, joita on tarjolla harvakseltaan.
– Suomessa lp-levykulttuuri rupesi vetämään oikeastaan vasta 1970-luvun lopulla, kun uusi aalto tuli. Siihen asti levyt olivat suomalaisille aivan liian kalliita. Levysoitin oli ylellisyystuote, Lipponen tietää.
1980-luvun alussa vinyylilevyjä alettiin myydä enemmän, mutta vuosikymmenen lopulla alkoikin jo cd-levyn valtakausi. Uudistushuumassa monet heittivät vinyylinsä suoraan roskiin.
Reilu vuosikymmen sitten Lipponen keksi lähteä Ruotsiin katsomaan, voisiko sieltä hankkia levyjä järkevään hintaan.
– Tilanne oli suomalaisen ostajan näkövinkkelistä äärimmäisen helppo. Ne levyt, jotka nykyään maksavat 20-40 euroa, maksoivat siellä 20-40 kruunua. Eli se oli periaatteessa maailman helpointa rahaa.
Nykyään tilanne on toinen. Ruotsalaisista levykaupoista löytyy yhä vähemmän edullisia levyjä. Viime vuosina Ruotsin rinnalle shoppailukohteiksi ovat tulleet Englanti ja Hollanti.
– Kaksi ja puoli vuotta sitten kävimme ekan kerran Utrechtissa Hollannissa, jossa on Euroopan ellei koko maailman isoimmat levymessut. Siellä on kaksi ja puoli jalkapallokentällistä levyjä, Lipponen kertoo.
– Ostimme kolmen päivän aikana levyjä useilla kymppitonneilla.
Kahtena edellisenä vuonna Lipponen on viettänyt puolet kesästä Englannissa ja Hollannissa – osaksi lomaillen, osaksi levyjä ostellen. Ensi kesänä hän suuntaa ensi kertaa Saksaan.
– Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista hommaa. Levyjä selatessa ei ikinä voi tietää, mikä seuraava levy on, hän sanoo.
– Kerran kuukaudessa käyn 5–6 päivää etsimässä levyjä, ja muun ajan kiillotan ja laitan myyntiin niitä levyjä. Ihan hyvin voin jatkaa tätä eläkepäiviin asti.
Levykauppa Äxän omistajat Jari ja Jyri Lipponen totesivat jo varhaisessa vaiheessa, että jos he veljeksinä paiskivat hommia pitempään saman katon alla, siitä saattaa seurata hankaluuksia.
– Ajattelimme ihan suoraan, että on varmaan helpompi, kun toimimme eri puolilla Suomea. Mietimme toista myymälää Jyväskylään tai Ouluun. Olin ollut vuoden sivarissa Tahkokankaalla ja tunsin jonkin verran ihmisiä Oulusta, ja kun vaimonikin on täältä kotoisin, muutimme tänne, Jari Lipponen kertoo.
Lipponen tähdentää, että ratkaisu ei silti ollut ihan loppuun saakka mietitty. Savolaisittain murtava levykauppias ei ollut kovin uskottava, vaikka hän levyjen päälle ymmärsikin. Samoin monet entiset tutut olivat ehtineet muuttaa Oulusta pois.
Ensimmäiset puoli vuotta olivat todella vaikeita, kunnes Sentenced-yhtyeen Crimson-albumin julkaisu tammikuussa 2000 käänsi kelkan.
– Jos sen levyn julkaisu olisi siirtynyt vaikka vuodella, Oulun Äxää ei varmasti olisi enää olemassa, Lipponen toteaa.
Yritysmaailmasta 45 Special ja sen dj:t ottivat Äxän nopeasti omakseen.
Yhtä lailla Never Grow Oldissa klubi-iltoja järjestänyt dj-kollektiivi Lipsane osti Äxästä paljon levyjä, ja sen kuulijakunnasta löytyi jälleen uusia asiakkaita.
– Myös Poison Door ja myöhemmin Turbojugend Oulu olivat mukavia yhteistyökumppaneita.
Äxän valtteina olivat heti alussa hyvät kontaktit. Se oli Suomen ensimmäisiä levykauppoja, jotka osasivat hyödyntää EU:n tuomia mahdollisuuksia ja saivat muutamassa viikossa hyllyyn sellaisia levyjä, joita naapureilta ei löytynyt.
Levykauppa Äx
Veljekset Jari ja Jyri Lipponen perustivat Levykauppa Äx:n kotikaupunkiinsa Kuopioon 31.1.1998. Toinen liike avattiin Ouluun elokuussa 1999.
Nykyään kivijalkamyymälöitä on yhteensä yhdeksän, ja ne työllistävät noin 40 henkeä.
Myymälöiden ja nettikaupan liikevaihto vuonna 2017 oli 7,3 miljoonaa euroa.