Kasvavat talousvaikeudet alkavat näkyä Venäjän kaduilla. Poliittisen vakauden ja vaurastumisen välinen kytkentä on vaarassa katketa, ja nykyinen valtajärjestelmä kohtaa ensimmäisen suuren haasteensa.
Venäjän poliittinen johto oli sunnuntaina koolla juhlavassa seremoniassa, kun metropoliitta Kirill vihittiin maan ortodoksisen kirkon uudeksi patriarkaksi. Valtiollisen ja hengellisen mahdin yhteys toteuttaa nykyistä vahvan Venäjän ideaa puhtaimmillaan.
Mutta juhlamenojen ulkopuolella todellisuus on parhaillaan liikkeellä kovasti toisenlaiseen suuntaan.
Venäjän valtioidea on tiukasti kytketty ortodoksikirkkoon. Siihen sopii huonosti se tosiasia, että muutamassa vuosikymmenessä maasta on tulossa muslimienemmistöinen. Suomen puolustusministeriön Haasteiden Venäjä -julkaisun mukaan jo vuonna 2015 armeijan alokkaista enemmistö olisi muslimeita.
Yhteiskunnan sisäinen suvaitsevaisuus ja toimintakyky ovat tämän kehityksen myötä todella koetuksella.
Paljon ajankohtaisempi ongelma nykyiselle valtajärjestelmälle on silti talousongelmissa. Ruplan arvo heikkenee, energiatulot ovat kuihtuneet, pörssi romahtanut, työttömyys nousussa.
Vladimir Putiniin henkilöityneellä kaudella voimassa on ollut eräänlainen sanaton sopimus kansan ja vallan välillä. Demokratia, oikeusvaltio ja sananvapaus ovat jäljellä vain ulkoisina kuorina, kun todellinen valta on keskitetty näkymättömiin Kremlin muurien taakse. Samaan aikaan kansan elintaso on jatkuvasti kasvanut ja elämä on ollut enemmistön osalta kohtuullisen vakaata.
Tämä järjestely toimi hyvinä aikoina, mutta nyt ajat ovat kääntymässä huonoiksi. Eikä tyytymättömyydelle ole olemassa mitään normaalia poliittista purkautumiskanavaa. Normaaleissa demokratioissa sellainen on. Venäjällä jäljelle jäävät vain kadut.
Viikonloppuna pitkin Venäjää nähtiin mielenosoituksia hallintoa vastaan ja sen puolesta. Kaduille ilmestynyt oppositio oli hyvin sekalaista väkeä. Mukana oli niin poliittisia ääriliikkeitä kuin tuontiautojen uuden verotuksen vastustajia. Valtaa pitävä Yhtenäinen Venäjä -puolue taas mobilisoi joukkojaan liikkeelle puolustamaan pääministeri Putinin ja presidentti Dmitri Medvedevin talouspolitiikkaa.
Huoleen onkin syytä sekä kansalaisten että valtakoneiston näkökulmasta.
Kasvava työttömyys ja toimeentulohuolet ovat aivan muuta kuin mitä venäläiset ovat viime vuosina oppineet odottamaan tulevaisuudelta. Putin ja Medvedev tekevät nyt kaikkensa vakuuttaakseen, että talouskriisi on ennen muuta amerikkalaista aikaansaannosta.
Väite pitää paikkansa sikäli, että kriisin alkusyy ei ole Venäjän talouspolitiikassa. Mutta eivät pulmat sillä pois häviä.
Järjestäytynyt oppositio on niin heikko, ettei se valtarakennelmaa horjuta. Leviävä sosiaalinen tyytymättömyys on asia erikseen, ja juuri sellaisesta on nyt merkkejä. Vaikka mielenosoitukset olivat pieniä, niitä oli jo eri puolilla valtavaa maata. Jatkossa työttömyys ja talousvaikeudet todennäköisimmin ovat yhä kasvussa.
Toistaiseksi hallitus pystyy pumppaamaan talouteen rahaa entisistä ylijäämistä, mutta se tie on pian lopussa.
Siksi Venäjä on jälleen kerran matkalla kohti arvaamatonta tulevaisuutta. Talouskriisi mittaa toden teolla Putinin-Medvedevin hallinnon ja sen takana olevien ryhmien toimintakyvyn.
Vuosi on alkanut ruplan arvon laskulla ja jatkunut mielenosoituksilla. On mahdollista, että molemmista ilmiöistä on nähty vasta alkua.