Artisti on juuri palannut Intiasta, mutta hänestä ei havaitse matkaväsymyksen oirettakaan. Päinvastoin. Kahvilan pöytään istahtaa hyväntuulinen Pelle Miljoona, joka on terävästi läsnä, juttu kulkee ja huumori elää. Karheaääninen, energisesti loikkiva sänkipää ponnahti julkisuuteen 1978, suoraan uuden punk-rockin kärkinimeksi. Nuoruutta. Kapinaa. Pelkistettyä todellisuutta.
Pelle Miljoonassa suora sosiaalinen julistus limittyi yltiöromanttisiin vapauden kuviin. Väkivalta ja päihdeongelma. Mutta myös: Juokse, villi lapsi!
Vuoteen 1980 mennessä hänen buuminsa huipentui yhden ikäpolven tunnukseen Moottoritie on kuuma, jota hoilotti tai vähintään hyräili mukana valtaosa Suomen nuorisosta. Kesäfestivaaleja kierrettiin voimakkaan yhteisyyden merkeissä.
Tie hittitaivaaseen oli apposen auki, mutta sinne Pelle ei kurottanut. Miksi ei? "Suomen suppeat ympyrät on pian katsottu. Monella muullakin on ollut parin vuoden huippu, se on luonnollinen kierto. Halusin kyllä pysyä alalla, mutten ehdoin tahdoin halunnut ryhtyä miksikään kiiltotähdeksi." Hän vaihteli bändiensä kokoonpanoja, teki levyjä, pienimuotoisempia kiertueita. Ja sadan keikan vuositahdista tultiin roimasti alaspäin.
Neljännesvuosisadan takaisia kiivaimpia aikojaan Pelle Miljoona -- siviilinimeltään Petri Samuli Tiili -- silmäilee tasaisin mielin. Katumatta tai kaipaamatta.
"Kun punk syntyi, se oli aivan fresh ja demokratisoi rockia. Uutta voimaa, uudet aihepiirit. Ja sen myötä paljon muitakin ovia avautui. Vuosina 1977 ja -78 oli paras autenttisen vapauden aika, ja samaan putkeen muun muassa reggae pamahti Suomessakin läpi."
Entinen punkkari on jo kauan koristanut ulkomuotonsa reggaemiehen tunnusmerkein: vahva rastatukka ja punakeltavihreä myssy.
"Kerran Bob Marley vielä nousee kovempaan maailmanhistorialliseen asemaan kuin se Nasaretin mies", Pelle tokaisee. Hän arvostaa lujasti rastojen asennetta, materian alistamista henkisille arvoille. "Uusi aika elää vanhan sisällä."
Punk-kaudella, kun punkkarit ja teddyt hakkasivat toisiaan, Pelle saarnasi suvaitsevaisuutta. Edelleen hän katsoo, että ainoa tapa lieventää eri ryhmien ja kansojen välisiä riitoja ja sotaisuuksia on tutustua toisiinsa, pyrkiä vuoropuheluun.
Sama kääntäen: "Mitä vähemmän tiedämme muista kulttuureista, sitä enemmän on kaikennäköistä ennakkoluuloa."
Omalta osaltaan Pelle häivyttää "länkkärin arroganssia" matkustamalla paljon -- nimenomaan lännen ja Euroopan ulkopuolella. Joka talvi hän viettää 3--4 kuukautta muualla kuin Suomessa, muun muassa Intiassa tai Etelä-Amerikassa.
"Mun reissuissani on myös levottomuutta ja romantiikkaa mukana, ja ehkä sitäkin, että karjalaisevakkojen skidinä kuulin usein, että todellinen ja oikea koti on jossain muualla. Sellainen tarttuu."
Hän on myös kirjoittanut kaikki romaaninsa ulkomailla, koska "siellä, eri kuvioissa, homma toimii, saa alitajunnan paremmin liikkeelle".
Viime syksynä julkaistun omaelämäkertansa Elossa ja potkii! hän tosin teki Suomessa.
"Oma menneisyys ei ole romaani. Se oli tehtävänä yllättävän kova, kun kirjoittaa ilman filtteriä, hyvät ja huonot asiat, kipeätkin jutut, niin kuin ne muistaa."
Pelle Miljoonan kirjalliset suunnitelmat ovat tällä hetkellä auki -- "toivottavasti vielä kirjoitan" --, mutta musiikin puolella näyttäisi tapahtuvan koko ajan. Perjantaina on suuri loppuunmyyty 50-vuotisjuhlakeikka Helsingissä, ja rastapipon sisällä tuikkii muutakin.
"Unelmani on viedä ensi syksynä bändi Intian Goaan, vuokrata talo ja nauhoittaa siellä uudet laulut kaikessa rauhassa. Saamme nähdä." No hurry. Ei hoppua.