Levin ympäristöön suunnitteilla olevaan 75 000 hehtaarin (750 neliökilometrin) suuruiseen yleiskaavaan jää noin 45 000 hehtaaria yksityismaita. Kyseessä on laajin yksityismetsiä koskeva kaavahanke Suomessa.
"Kaavan sisälle jäävät yksityisten maat hyödyttävät tulevaisuudessa lähinnä vain matkailua. Pelkästään toimenpiderajoitusalueilla puuston arvo on noin 30 miljoonaa euroa ja sen vuotuinen kasvu noin 40 000 kiintokuutiota. Kolmenkymmenen euron kuutiohinnalla metsänomistajilta jää vuosittain saamatta 1,2 miljoonan euron hakkuutulot", Kittilän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pasi Seppälä laskee.
Vertailussa 10 vuoden takaiset hinnat
Levin kaavan metsänkäyttörajoitusten korvaukset joutuu maksamaan kaavanlaatija eli Kittilän kunta. Kunnanjohtaja Seppo Maula ei tässä vaiheessa halua ottaa kantaa esille nostettuihin summiin, vaikka hänellä on korvauksista toisenlainen käsitys.
"Kittilän kunta teki vuonna 1997 Lapin metsäkeskuksen kanssa selvityksen puuston arvosta, mikä osoitti aivan muita lukemia. Nämä summat ovat meillä neuvotteluissa pohjana. Hinnat ovat tietenkin kymmenen vuoden tasosta nousseet, minkä vuoksi ammatti-ihmiset saavat nyt selvittää puuston todellisen arvon", hän sanoo.
Levin kaavasta pilottihanke Suomeen
Suomessa ei ole olemassa järjestelmää, jonka mukaan matkailun vuoksi hakkaamatta jätetyt metsät korvataan maanomistajille. Maula kertoo, että Leville laadittava yleiskaava on tässä mielessä pilottihanke. Vastaava tilanne on Muoniossa, missä Oloksen matkailukeskuksen ympärille on laadittu yleiskaava.
"On muitakin vaihtoehtoja kuin menetetyistä puunmyyntituloista maksettava rahakorvaus. Kaavoituslainsäädäntö edellyttää, että toimenpiderajoitusten kompensaatioksi maanomistajalle pitäisi ensisijaisesti osoittaa rakennuskelpoista maata. Seuraava vaihtoehto on kauppa, jolloin maanomistaja myy palstansa esimerkiksi kunnalle. Rahallinen korvaus on kolmas vaihtoehto", Maula kertoo.
Maulalla ei ole tiedossa, onko muualla maailmassa vastaavia kaavoitukseen liittyviä tapauksia, joissa yksityisille maksettaisiin korvauksia. Yhden esimerkin hän kuitenkin tietää USA:n Kalliovuorilta.
"Siellä on kyse lentoliikenteen tukemisesta, missä on apuna alueellinen arvonlisäverokäytäntö. Valtio kerää alueelta arvonlisäveron, mutta palauttaa sen tukena takaisin. Vastaava käytäntö olisi sopiva meillekin, joskin epäilen, saataisiinko lainsäädäntö tähän taipumaan."
Maulan mielestä korvausjärjestelmässä valtion on kuitenkin oltava jollakin tavalla mukana, sillä matkailutuloista hyötyy ylivoimaisesti eniten juuri valtio.
Maanomistajat halutaan samaan kelkkaan
Levillä ja Könkäällä viime viikolla järjestetyt maanomistajien informointitilaisuudet olivat Maulan mielestä hyvähenkisiä ja yhteistyöhakuisia.
"Minulla on harras toivomus, että kunta ja maanomistajat löytäisivät yhteisen esityksen, jota voisimme lähteä viemään valtion suuntaan. Huonoin vaihtoehto kuitenkin olisi, ettei sopimuksia synny.", hän sanoo.
Yleiskaavan laatija, konsultti Tapio Sillfors Suunnittelukeskus Oy:stä korostaa, että tarkoituksena on korvata metsän kasvu maanomistajille täysimääräisesti. "Lisäksi yritykset maksavat maanomistajille maiden matkailukäytöstä. Maanomistukseen ei kuitenkaan tehdä muutoksia, vaikka korvauksia maksettaisiin kuinka kauan tahansa. Puut ja maat jäävät omistajilleen. Sopimukset maanomistajien kanssa tehdään määräaikaisina, ja ne ovat myös irtisanottavissa."
Kaavoittaja kertoo, että tavoitteena on löytää keinot, joilla maanomistajat saisivat metsistään paremman tuoton matkailussa kuin perinteisessä metsätaloudessa.
Toiminnanjohtaja Pasi Seppäläkin uskoo, että sopu syntyy, jos maanomistajille korvataan metsän vuotuinen kasvu. "Metsänomistajien tulisi kuitenkin tietää korvausjärjestelmästä ja korvausten suuruudesta ennen kuin kaava lyödään lukkoon.