Lämpenevä ilmasto muuttaa luontoa tavalla, joka vaikuttaa jo nyt porotalouteen. Se tuo ongelmia koko poronhoitoalueelle ja varsinkin sen pohjoisosiin, jossa ilmastonkin odotetaan lämpenevän eniten.
"Lämpeneminen ei taatusti merkitse poronhoidolle plussaa. Se edellyttää myös uusien poronhoitotapojen ja -ratkaisujen kehittämistä", arvioi erikoistutkija Timo Helle Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla).
"Pahin ja jo selväkin vaikutus on, että riski maanpinnan jäätymisestä syksyllä kasvaa."
Poron ravinto peittyy jääkuoren alle, jos ilmat ensilumen jälkeen lämpenevät ja vesisateiden jälkeen tulee pakkasia. Porokuolemat ja alhainen vasaprosentti ovat lähes varmoja, jos syksyn jääkuorta seuraa runsasluminen, poron kaivuuta haittaava kevättalvi
- kuten ilmastoennusteissa ennakoidaan.
Varhaisempi kevääntulo, joka näkyy jo Euroopassa ja Fennoskandian eteläosissa, merkitsee kuitenkin helpotusta juuri synnyttäneille vaatimille ja vasoille, jotka saavat nopeammin ruokaa ja vihreää ravintoa.
Lämpeneminen tuleekin jo muutamassa vuosikymmenessä näkymään myös kasvillisuudessa: lämpimät kesät kasvattavat heiniä, ruohoja, varpuja ja sammaleita. Jäkälä, porolle tärkein rasvaa ja energiaa antava talviruoka, vähenee.
"Norjassa on havaintoja siitä, että koivun metsänraja nousee ylemmäs", Helle kertoo.
Tunturikoivikon laajentuessa lumipeite pysyy sen suojassa paikallaan. Aukeat paljakat ovat kuitenkin porolle tärkeitä: kesällä tuuliset tunturinlaet pelastavat hyönteisiltä, kevättalvella tuulen lumettomiksi pieksämät tunturinkupeet ovat hyviä ruokamaita.
Helteen mukaan Enontekiön Käsivarren ja Utsjoen Kaldoaivin ja Paistunturin paliskunnat tulevat kohtaamaan samankaltaisia ongelmia kuin Pohjois-Norjan tunturialue.
Jäätymisestä kehittynee suurin ongelma Norjan ja Suomen poronhoitoalueen pohjoisosissa aina Muoniota ja Pohjois-Sallaa myöten, sillä näissä paliskunnissa porot on pyritty hoitamaan luonnonlaitumilla.
Suomen poronhoitoalueen eteläosissa nykyinen poronhoitotapa perustuu hyvin paljon talviruokintaan: metsään viedään heinää tai poroja ruokitaan tarhoissa.
"Nykypäivänä ei myöskään hyväksytä sitä, että porot jätettäisiin tunturiin nääntymään nälkään."
Lämpeneminen lisää poronhoidon kustannuksia paitsi lisäruokintana, niin myös kokoamisen ongelmina. Leudot syksyt pitävät tokat hajallaan, lumen puute ja huonot kelit voivat estää moottorikelkan tai mönkijän käyttämisen.
Kun vedet eivät jäädy, ei tokkia saada niiden yli. Kun erotukset viivästyvät, putoavat teuraspainot ja poromiehen kukkaro ohenee.
"Jäätyminen ja paksut lumihanget tulevat ongelmiksi myös Jamal-Nenetsiassa Länsi-Siperiassa", kertoo tutkimusprofessori Bruce Forbes Arktisesta keskuksesta.
Viime marraskuussa laitumet jäätyivät laajalti mutta poronhoitajilla on oneksi vielä vaihtoehtoisia kulkureittejä ja laitumia.
Teollistuminen vähentää niitä kuitenkin koko ajan, kun teitä, rautateitä ja öljy- ja kaasuputkia rakennetaan. Myös kilpailu maasta lisääntyy, sillä öljy- ja kaasujätit haluavat kuiville ja korkeille paikoille.
Länsi-Siperian keskilämpötila on jo noussut 2-3 astetta 1970-luvulta. Pajukot ovat lisääntyneet, joet tulvivat kaksi viikkoa aikaisemmin kuin ennen ja jäätyvät myöhemmin. Jutaaminen tundran talvi- ja rannikon kesälaidunten välillä on vaikeutunut.
Länsi-Siperia on myös riskialuetta, jonka ikiroutaan sitoutuneet kasvihuonekaasut voivat vapautua, jos routa sulaa.
