Ensimmäinen eurooppalainen on lähes puoli miljoonaa vuotta tähän saakka luultua vanhempi. Mantereen vanhin asui pohjoisen Espanjan Atapuercassa noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Atapuercan Elefanttiluolasta löydetty leukaluu venytti aikajanaa hurjasti, sillä tähän saakka vanhimmat löydöt ajoittuvat noin 800 000 vuoden taakse.
Atapuercan löytö vahvisti teorian ihmisen kehityksestä Euroopassa.
"Tämä ihminen on kehittynyt omaksi lajikseen Euroopassa. Se ei siis ole afrikkalaista alkuperää", sanoo Eduald Carbonell, katalonialaisen Rovira i Virgili -yliopiston tutkija ja yksi Atapuercan kaivausten johtajista.
Kaukasukselta Georgiasta on löydetty 1,8 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, jotka muistuttavat Espanjasta viime kesän kaivauksissa löydettyjä. Leukaluu kuului nuorelle ihmiselle. Keskenkasvuisuuden takia sitä ei ole pystytty luokittelemaan pitävästi.
"Atapuercan fossiili on Georgiasta löydetyn Homo georgicuksen jälkeläinen, ja kuuluu samaan linjaan Atapuercasta löydetyn Homo antecessorin kanssa", sanoo Carbonell.
Georgian löytö on vanhin Afrikan ulkopuolelta tavattu nykyihminen. Yhdessä nämä löydöt muuttavat käsityksiä ihmisen muuttoliikkeestä. Aikaisemmin oletus oli, että lajit kehittyivät lopulliseen muotoonsa Afrikassa, ja muuttivat sieltä useina eri aaltoina muille mantereille. Nyt arvellaan, että evoluutiota tapahtui myös Afrikan ulkopuolella.
Atapuercan löydön perusteella ihmisten muutto tapahtui paitsi aikaisemmin myös paljon nopeammassa tahdissa kuin tähän asti on luultu. Matka taittui keskimäärin puoli kilometriä vuodessa, mutta tälläkin vauhdilla kokonaisen mantereen ylitys vie vain joitakin tuhansia vuosia.
Merien ylittäminen oli näille ihmisille mahdotonta, joten ainoa mahdollinen reitti oli nykyisen Lähi-Idän kautta. Päämuuttosuuntia oli kaksi. Ensimmäinen vei eteläiseen Aasiaan, toinen ensin Kaukasukselle ja myöhemmin sieltä länteen.
Lähtö Afrikan trooppisista oloista edellytti sopeutumista vuodenaikojen vaihteluun. Sen takia ihminen pysytteli aluksi 46. pohjoisen leveyspiirin eteläpuolella. Kaukasukselta matka jatkui myös Eurooppaan jo hyvin varhain. "Ensimmäiset tulivat Espanjan alueelle jo noin 1,6-1,3 miljoonaa vuotta sitten", arvioi Carbonell.
Atapuercasta voi löytyä vielä vanhempaakin asutusta, sillä kaivausalue on hyvin laaja, ja siellä on paljon tutkimattomia kerrostumia. Euroopan varhainen asutushistoria on ollut monia muita maanosia hämärämpi. Yli 500 000 vuotta vanhat suorat todisteet eli ihmisen fossiilit ovat erittäin harvinaisia.
Miksi juuri Euroopassa löydöt ovat niin niukkoja? "Euroopassa on hyvin vähän kaivauspaikkoja, joissa on ollut asutusta yli miljoona vuotta sitten. Tälläkin hetkellä meiltä puuttuu lähes kaikkea, mutta ainakin tiedämme nyt varmasti, mitkä ihmislajit Eurooppaa asuttivat", sanoo Carbonell.
Edes hyvin säilynyt fossiili ei riitä todistusaineistoksi, jos sen ikää ei pystytä määrittämään luotettavasti. Elefanttiluolan fossiilin todistusvoima on vakuuttava, sillä tutkijat käyttivät kolmea erilaista mittaustapaa iän määrittämiseksi. Mukana oli myös uusi menetelmää, jossa mitataan löytöpaikan sedimenttien radioaktiivista hajoamista. Tuloksen mukaan fossiili hautautui noin 1,22 miljoonaa vuotta sitten.
Maaperän magneettisten ominaisuuksien tutkiminen paljasti, että löytö on selvästi vanhempi kuin maapallon magneettisen napaisuuden vaihto noin 700 000 vuotta sitten. Varmemmaksi vakuudeksi paikalla oli myös jäänteitä kasveista, jotka on ajoitettu 850 000 vuotta sitten päättyneelle varhaiselle pleistoseenikaudelle.
Samasta kaivauskerroksesta löytyi myös yksinkertaisia kivityökaluja, jollaisia käytettiin viimeksi yli 800 000 vuotta sitten.
Atapuercalaisilla oli alkeellinen puhekyky, mutta tulentekotaito puuttui. He osasivat silti käsitellä ruokaa, mistä kertoo hampaiden vähäisen kulumisaste.
Leikkausjälkiä on löydetty myös ihmisten fossiileista, mikä on varma merkki kannibalismista. Rituaalit, kuten vainajien hautaaminen kehittyivät vasta paljon myöhemmin.