Leuka nousee tangon päälle – ou­lu­lai­nen Anna Visuri löysi mie­lei­sen­sä kil­pai­lu­la­jin leuan­ve­dos­ta

Anna Visurin elämässä työ ja harrastus yhdistyvät sopuisasti. Visuri harjoittelee leuanvetoa säännöllisesti työpaikallaan Oulun Kamppailuklubilla.

Kuva: Matti Räty

Siskoa sopii aina syyttää. Siskoa sopii toisinaan jopa kiittää.

Anna Visuri on kiitollinen. Hän löysi elämäänsä kokonaan uuden, mielekkäämmän suunnan isosiskonsa Heidin ansiosta.

Sisko onnistui höynäyttämään Visurin mukaansa Oulun Kamppailuklubille marraskuussa 2016. Brasilialaisen jujutsun peruskurssi ei ollut aivan sitä, mihin reilu kolmekymppinen perheenäiti olisi omatoimisesti hakeutunut.

Visuri tsemppasi kolmen kuukauden kurssin läpi, mutta hänen mielenkiintonsa suuntautui yhä enemmän viereisen harjoitustilan tapahtumiin.

Kun kurssi päättyi, Visuri hyppäsi oitis särmin toiselle puolelle. Hän halusi kokeilla sitä, mikä oli kuulunut korviin lukemattomina iloisina huudahduksina viimeisten kuukausien aikana.

Toiminnallinen Training for Warriors -harjoittelu tempaisi mukaansa. Visuri nautti yhteishengestä ja yhdessä tekemisestä.

– Pelasin nuorempana pesäpalloa parikymmentä vuotta harrastetasolla. Saliharrastus ja erilaiset jumpat tulivat mukaan kuvioihin 27–28-vuotiaana. TFW oli kuitenkin jotain erilaista, parempaa.

Visurin innostuksen aisti kauas. Kamppailuklubin vetäjä Tomi Kaarela kysyi seuraavana kesänä, olisiko Visurilla halua siirtyä valmentajapuolelle.

– Tapojeni mukaisesti vastasin heti myöntävästi.

Lähes 15 vuoden ura kaupan alalla jäi taakse. Visuri aloitti täysipäiväisenä työntekijänä Oulun Kamppailuklubilla. Ensimmäiset viralliset TFW-harjoituksensa hän veti joulukuussa 2017.

 Olen ihan supertyytyväinen, että uskalsin vaihtaa alaa.

Sattumalla oli sormensa sopivasti pelissä myös myöhemmin. Kun Visuri kouluttautui personal traineriksi, hän tutustui samalla kurssilla olleeseen Arto Immoseen. Kaksikolla riitti jutunjuurta.

Visuria kiinnosti tietää mahdollisimman paljon leuanvedosta, yhdestä TFW-harjoittelun perusliikkeestä, ja Immosella oli vastaukset kysymyksiin. Hän on lajin suomalaisia legendoja ja moninkertainen lisäpainoleuanvedon ennätysmies.

– Lopulta Arto ehdotti yhteistyötä, kun olin tarpeeksi pommittanut päälle. Teimme valmentajasopimuksen viime marraskuussa.

Sopimuksen ensimmäinen tähtäin oli asetettu helmikuun puoliväliin ja Helsingin Suomen cupin kisoihin.

– Olen pystynyt tekemään leukoja pikkutytöstä saakka. Lisäpainon kanssa tehtävä leuanveto oli kuitenkin jokseenkin uutta. Arto teki minulle treeniohjelman ja kävimme asioita yhdessä läpi.

Marraskuun alkutesteissä Visuri onnistui vetämään leuan 23 kilon lisäpainon kanssa.

Immosen opit tepsivät, sillä neljän kuukauden harjoittelulla ennätys nousi 34 kiloon. Uran ensimmäinen kisa, Suomen cup, toi Visurin kaappiin pronssisen mitalin.

– Olin ihan paniikissa ennen kisaa. Onneksi Arto oli vieressä rauhoittelemassa ja ohjeistamassa, mitä pitää tehdä.

– Onnistumisen jälkeen tunne oli aivan mieletön. Tuuletin niin antaumuksella, että meinasin tippua lavalta.

Nälkä kasvoi syödessä. Visuri tiesi välittömästi, että hän haluaa jatkaa samalla tiellä myös jatkossa.

– Ehkä olen jollain tasolla halunnut aina kilpailla. Nyt olen löytänyt itselleni tällaisen mukavan lajin.

Immosen mukaan Visuri on ihanteellinen valmennettava. Hän noudattaa sovittua treeniohjelmaa jämptisti ja osaa kuunnella sekä ohjeita että omaa kroppaansa tarkasti.

– Anna on todella motivoitunut. 11 kilon ennätysparannus neljässä kuukaudessa on hieno saavutus, mutta rajoja ei ole vielä lähimainkaan saavutettu.

Kaksikon kalentereista on ympyröity seuraavaksi päivämäärä 11. toukokuuta, jolloin Espoossa järjestetään SM-kisat. Sarjojen parhaille on tarjolla paikat kesäkuun MM-kisoihin.

– Minä olen paikkani jo varmistanut, joten koitamme saada myös Annan MM-lavalle. Hänen sarjassaan on monta kovaa vetäjää. Viimeinen MM-paikka ratkennee kilon tai parin erolla. Luotan siihen, että Anna parantaa ennätystään 2–3 kilolla, alle 60-kiloisten miesten Suomen ennätystulosta (74 kiloa) hallussaan pitävä Immonen toteaa.

Anna Visurin kotitalossa Oulun Vihiluodossa ei ole leuanvetotankoa.

Nainen on tulisesti koukussa lajiin, mutta treenit hoidetaan työmaalla. Koti on pyhä paikka, ja siellä marssijärjestystä tahdittaa neljävuotias pikkumies Valtteri.

– Tällä hetkellä suurin yhteinen huvimme on Super Mario Bros 3. Valtsu haluaa aina, että pelaamme yhdessä pelin läpi.

Äiti on kotonakin supersankari.