OULU
Vanhoillislestadiolainen herätysliike on voimissaan muuttoliikkeestä huolimatta. Vaikka syrjäseuduilla rauhanyhdistysten toiminta on väestön ikääntymisen ja maalta muuton seurauksena hiipunut, vastaavasti uusia yhdistyksiä on syntynyt viime aikoina etenkin Etelä-Suomen kasvukeskusten läheisyyteen.
Tänä vuonna uusia rauhanyhdistyksiä on perustettu Tampereen seudulle Ylöjärvelle ja Lempäälään. Vuotta aiemmin lestadiolaisuus vahvistui pääkaupunkiseudulla, kun yhdistykset aloittivat toimintansa Vantaalla ja Espoossa.
"Uusien yhdistysten perustaminen ja vanhojen purkaantuminen kuvastavat yhteiskunnallista rakennemuutosta. Uskonto kulkeutuu sinne, minne ihmiset muuttavat", sanoo Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteeri Aimo Hautamäki.
SRK:n alaisuudessa toimii 200 rauhanyhdistystä. Niihin kuuluu yhteensä 30 000 jäsentä. Todellisuudessa vanhoillislestadiolaisten määrä on huomattavasti suurempi, sillä perheiden lapset voivat liittyä rauhanyhdistyksiin vasta rippikoulun jälkeen. Aimo Hautamäen arvion mukaan vanhoillislestadiolaisia on Suomessa kaikkiaan noin satatuhatta. Määrä on pysynyt vuosikymmeniä suurin piirtein samana.
"Pääsääntöisesti usko ja sen mukainen elämä omaksutaan lapsuuden kodissa. Joka vuosi mukaan tulee jonkin verran myös liikkeen ulkopuolella kasvaneita ihmisiä", hän kertoo.
Vanhoillislestadiolaisuuteen kääntymiseen liittyy "parannuksen armon saaminen".
"Lutherin mukaan epäuskoinen ihminen voi saada synnit anteeksi tekemällä parannuksen. Keskeisintä parannuksessa on synninpäästön uskominen", Hautamäki selvittää.
Hänen mukaansa jokaisella on myös vapaus luopua uskostaan.
"Usko on yksilön omakohtainen asia, sydämen halu ja tarve", hän muotoilee.
Avoimuus kohentanut imagoa
Hautamäen mielestä vanhoillislestadiolaisuus ei ole sananmukaisesti vanhoillista. Todellisuudessa nuorten osuus on keskeinen, ja esimerkiksi suviseuraväestä selkeä enemmistö muodostuu juuri lapsista ja nuorista.
Hänen mielestään lestadiolaisen elämäntavan noudattaminen ei ole mikään este sopeutua moderniin tietoyhteiskuntaan. Silti nykymenossa on monia piirteitä, jotka ovat lestadiolaisesta näkökulmasta turmiollisia.
"Haluamme pitäytyä Raamatun opetuksissa, siksi Raamatun arvovallan mureneminen, liberalisoituminen ja maallistuminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Tällaista kehitystä ilmentävät esimerkiksi uusi parisuhdelaki ja huumeiden käytön yleistyminen. Nuoriso tarvitsisi terveitä, raittiita ja jämäköitä esikuvia", Hautamäki sanoo.
Vanhoillislestadiolaiset ovat jo kaksi vuosikymmentä työskennelleet julkisuuskuvansa parantamiseksi. Aimo Hautamäen mukaan etenkin 1970-luvulla vanhoillislestadiolaisuutta mustamaalattiin yleisesti.
"Oikean ja oleellisen tiedon läpisaaminen oli vaikeaa. Tuolloin takerruttiin joihinkin sielunhoidollisiin keskusteluihin, joista levitettiin väärää informaatiota."
Tästä seurauksena oli lestadiolaisten käpertyminen sisäänpäin, mikä oli taas omiaan luomaan uskovaisille salaseuraimagoa.
"1980-luvun alussa tilannetta ryhdyttiin korjaamaan avoimella tiedotuspolitiikalla. Suviseuroissa järjestettiin toimittajille tiedotustilaisuuksia, joissa pyrittiin vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin. Lisäksi seurat radioidaan ja nykyään ohjelmaa voi seurata internetissä. Kaikki ovat tervetulleita myös paikan päälle."
Hautamäki uskoo avoimuuden tuottaneen tulosta. Hänen mielestään julkisuuskuva on kohentunut, vaikka vieläkin valtavirrasta poikkeavaan elämäntyyliin liitetään virheellisiä käsityksiä.
"Meillä ei ole mitään salattavaa. Haluamme kohdella kaikkia ihmisiä kunnioittavasti ja arvostavasti", hän vakuuttaa.
