Posion Livon paliskunnan poroisännän Jukka Tuomivaaran karjassa käyskentelee poro, jota mies silmäilee muita tarkkaavaisemmin.
4,5-vuotias uros on nimittäin saanut joka vuosi sarvet, joita lajikumppanit katselevat varmaankin kateellisina. Sarvet sillä kun on melkein kuin hirvellä.
Tänäkin vuonna sarvien runkojen kärkiin muodostui lapiomaiset leventymät useine piikkeineen. Lähes metrin korkuisissa sarvissa niitä on kolmisenkymmentä.
Tarhassa nyt asustava poro kuitenkin pudotti kruununsa muutama päivä sitten, koska kiima on sillä tältä vuodeta jo taakse jäänyttä elämää.
Tuomivaara on ollut poromiehenä yli 30 vuotta, eikä samanlaista kummajaista ole aiemmin häntä vastaan tullut.
Vanhemmatkin poromiehet ovat kertoneet, ettei yhtä näyttävää sarvipäätä ole tienoolla ennen nähty.
"Siitosporona se on periaatteessa tullut jo tiensä päähään, mutta erikoisten sarvien takia en ole malttanut siitä luopua. Ainakin pari vuotta sitä vielä pidän, jos päähän pukkaa yhä komeat sarvet."
Paliskuntain yhdistys järjestää loppuvuodesta ensimmäistä kertaa kilpailun, jossa mitellään komeimmista poronsarvista. Tuomivaara uskoo, että hänen Leppasarveksi ristimällään uroksella osakkeet ovat kisassa korkealla.
Leppasarven ulkonäössä on muitakin huomiota herättäviä piirteitä.
Kun normaalisti poron koparoiden kynnet ovat väriltään mustat, on Leppasarvella niissä neljää eri väriä: mustan lisäksi myös valkoista, keltaista ja harmaata. Lisäksi sen turkki on kirjava. Harmaan ohella siinä on ruskeita ja valkeita laikkuja.
"Leppasarven synnyttänyt vaadin on tiedossa, mutta sen ulkonäössä ei ollut mitään erikoista. Sarvet vain olivat ehkä hieman normaalia leveämmät. Isästä ei ole tietoa."
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen porotutkija Mauri Nieminen pitää Livon paliskunnan lapiosarvista harvinaisuutena, mutta ei poikkeuksellisena.
"Porojen sarvissa esiintyy aika paljon vaihtelua. Lapiosarvisiakin tavataan silloin tällöin. Muistelenpa, että ennätys on 58 piikkinen lapiosarvi."
Muuntelu niin sarvien kuin värityksenkin suhteen johtuu hänen mukaansa perintötekijöistä, mutta muitakin syitä on olemassa.
Poikkeavuudet voivat johtua esimerkiksi ravinnosta. Ulkomailla Nieminen tapasi kerran tarhaporoja, joita ruokittiin paljon porkkanoilla. Niiden turkkikin oli ravinnosta johtuen porkkanan värinen.
Nieminen veikkaa, että jatkossa Livon poron lapiosarvet alkavat menettää komeuttaan, sillä iän karttuessa piikkien määrä alkaa yleensä vähetä.