Takapihan pensasmaalla kuhisi seitsenpistepirkkoja. Enimmäkseen ne ravasivat rauhalliseen tahtiin viinimarjapensaiden lehdillä. Muutamat nököttivät apaattisen oloisina paikoillaan, toisilla taas tuntui olevan kummallisia puuskauksia.
Tämä kuvan leppäkerttu ei ilmeisesti osannut päättää kummalle lehdenkärjelle jäisi, koska se teki lenkkiä kahden lehden välillä. Se teki yhdellä lehdellä kierroksen, lensi toiselle lehdelle, teki siellä kierroksen ja lensi takaisin.
Muutaman kerran tätä edestakaista ravaamista seurattuani asetin kameran valmiiksi hollille toisen lehden kärjelle. Kun leppäkerttu lehahti tälle lehdelle, annoin kameran vain raksuttaa sarjatulta, koska tiesin, että olisi silkka mahdottomuus ensinnäkin yrittää itse pysyä mukana ötökän liikkeissä ja toisekseen olettaa että kameran automaattitarkennus toimisi riittävän nopeasti.
Monien epäonnistuneiden kuvien joukosta löytyi tämä täysosumaa lähentelevä otos. Leppäkerttu on juuri lähdössä lentoon. Se avaa ensin peitinsiipensä ja alta paljastuvat varsinaiset lenninsiivet.
Kameran tallentama hetki on hyvin lyhyt ja aiheen vaativuudesta kertoo jotain se, että samalla aiheella, joskin taidokkaammalla toteutuksella Timo Saarinen voitti Vuoden luontokuva -kilpailun vuonna 2001.