Lepakot tuoneet luteet taas rie­sak­si

Seinäluteet eli kansanomaisemmin lutikat ovat tulleet uudestaan riesaksi Suomessa ja muissa länsimaissa. Tätä alkujaan lepakon loista on tavattu viime vuosina Suomessa yhä enemmän erityisesti kesämökeillä, kertoo hyönteistutkija Lena Huldén Helsingin yliopistosta.

Seinäluteet eli kansanomaisemmin lutikat ovat tulleet uudestaan riesaksi Suomessa ja muissa länsimaissa. Tätä alkujaan lepakon loista on tavattu viime vuosina Suomessa yhä enemmän erityisesti kesämökeillä, kertoo hyönteistutkija Lena Huldén Helsingin yliopistosta.

"Esimerkiksi Helsingin Eläinmuseoon on tullut paljon lutikkakyselyjä", Huldén kertoo. Suomessa seinäluteet olivat arkipäivää ennen sotia. Ne hävisivät suomalaisista asunnoista sotien jälkeen käyttöön otetun DDT-myrkyn myötä. DDT:n käyttö kiellettiin Suomessa varastoissa ja puutarhoissa vuonna 1969 ja metsätaimitarhoilla vuonna 1976.

Yhtenä syynä seinäluteiden uuteen tulemiseen voidaan pitää elintason nousua. Lutikat viihtyvät lämpimässä ja kosteassa.

"Kaupunkiasunnoissahan meillä on tosi kuiva ilmasto, minkä vuoksi kerrostaloihin lutikoita ei tule. Mutta elintason nousun myötä ihmisillä on ruvennut olemaan varaa pitää peruslämpöä kesämökilläkin. Näin mökkejä ei siis enää syväjäädytetä talvella ja ne ovat suhteellisen kosteita. Siinä on valmis, hyvä paikka lutikalle", Huldén kuvailee.

Vintillä viihtyvät lepakot tuovat luteita mukanaan, joten lepakkojen pääsy rakennuksen sisälle pitäisi estää.

"Lepakkohan on rauhoitettu eläin. Jos siis lepakoista haluaa päästä eroon, pitäisi vintti todellakin tukkia kunnolla. Jo rakennusvaiheessa kannattaa olla todella tarkka. Lepakko nimittäin pääsee läpi ihan muutaman sentin raosta", Huldén kertoo.

Vanhan talon tilkitseminen kannattaa tehdä silloin, kun siellä ei ole lepakoita eli syksyisin tai aikaisin keväällä. Mökin jättäminen kylmilleen on niin ikään yksi keino. Lutikan huomaa makean imelästä hajusta ja jätöksistä. Siivouksella pystyy ainakin hidastamaan populaatioiden kasvua, ja vaikeissa tapauksissa on käännyttävä myrkytysyritysten puoleen.

Lutikka imee ihmisen verta. Sitä on epäilty jopa lepran, ruton ja jänisruton levittämisestä. Huldénin mukaan laajat tutkimukset eivät kuitenkaan ole varmasti pystyneet osoittamaan, että lude levittäisi tauteja. HI-virus pysyy lutikassa elossa noin tunnin ja myös hepatiitti B-virusta on löydetty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lude välttämättä tartuttaisi niitä eteen päin.

Purema ei ole kivulias, mutta joillekin ihmisille luteen sylki aiheuttaa allergisia reaktioita.

Ilmoita asiavirheestä