"Äiti, mitä se tarkoittaa se hautausmaa?", pikkuinen Leonoora kyselee jännittyneenä. Äiti, viestintäministeri Suvi Lindén on juuri kertonut, kuinka jouluaattona koko perhe käy viemässä kynttilöitä hautausmaalle. Lindén selittää hautausmaan merkitystä kärsivällisesti. Ilmiselvästi tyttö on tyytyväinen vastaukseen, sillä jatkokysymyksiä ei tule.
Leonooran ja hänen vanhempiensa Suvi Lindénin ja myyntijohtaja Timo Mehtälän toisena yhteisenä jouluna kaikki on hyvin. On aika rauhoittua raskaan ja pitkän vuoden jälkeen.
Mennyt vuosi ei ole ollut helppo. Takana on monta yhteisen alkumatkan murhetta, joita Suvi Lindénin on vieläkin vaikea muistella."Tuntui pahalta kuulla juttuja siitä, mitä olen tehnyt oikein ja mitä väärin. Törkeintä oli, kun eräässä lehdessä etsittiin oikein asiantuntijaa löytämään syitä, miksi lapsemme pitäisi palauttaa takaisin Kiinaan. Niin huonoina vanhempina meitä pidettiin", Lindén muistelee hiljaa. Äitiyden alku ei ollut ruusuilla tanssimista.
Pahoista puheista huolimatta Suvi Lindén piti päänsä ja teki niin kuin sydän sanoi. Tyttären adoptoinnin jälkeen hän teki osan viikkoa töitä Oulusta käsin. Kun Leonoora oli ollut Suomessa vain kuukauden, hänet laitettiin tutustumaan toisiin lapsiin päiväkotiin.
"Leonoora oli aivan innoissaan päästyään muiden lasten pariin. Hän oli ennen meille tuloa asunut ikänsä lastenkodissa, missä oli paljon lapsia. Eihän sellaista sosiaalista lasta voi jättää yksin. Toisten lasten läsnäololla on ollut valtava merkitys myös hänen kielensä kehittymiseen", Suvi Lindén korostaa.
Viisivuotias Leonoora puhuu hämmästyttävän hyvin suomea, vaikka hän on ollut maassa vasta reilun vuoden. Vain suomen ärrät ja ällät eivät tahdo tulla, mutta se ei puheliasta pikkutyttöä haittaa. Hän kysyy kysymästä päästyään ja on terveen utelias kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Tänä syksynä lapsi on oppinut puhumaan rakastamisesta. Hän rakastaa vuoron perään tulenpalavasti äitiään ja isäänsä. Ja vanhemmat pakahtuvat ylpeydestä.
Leonoora on aina tykännyt piirtää. Leikkimisen hän oppi vasta Suomessa. Ensimmäiset nuket herättivät ensin hämmästystä.
"Kiinassa hänellä ei ollut leluja. Hän ei tiennyt, mitä niillä pitäisi tehdä. Nyt kaikki on toisin. Viime kesänä hän huomasi, mitä nukeilla ja muilla leluilla voi tehdä. Nyt hän leikkii todella paljon", Lindén selvittää. Leikkikavereita löytyy kotipihasta, sillä samassa pihapiirissä asuu Lindénin veli perheineen. Myös joulua vietetään yhdessä.
Leonoora on innokas hiihtäjä ja luistelija. Jouluksi perhe toivoo hyviä hiihtokelejä. Laskettelumäkeäkin Leonoora on jo kokeillut. "Minä menin lujaa ja äiti piti kiinni", tyttö kertoo. Äitiä naurattaa. "Leonoora on aivan kauhea rämäpää."
Adoptointiajat Kiinasta ovat pidentyneet siitä, kun Leonoora pääsi uuteen kotiin Suomeen. Lindén on todella tyytyväinen, että heille suotiin se onni, että lasta odotettiin vain kohtuullinen aika. "Veljelläni on myös adoptiolapsi Kiinasta. Hänen perheeseensä lasta odotettiin seitsemän kuukautta. Meillä meni puolet enemmän. Nyt odotusaika on kasvanut jälleen vähintään puolella. Monelle perheelle se on äärettömän raskas ja pitkä aika odottaa sitä maailman tärkeintä asiaa", Lindén pohtii.