Ilmailuala on siirtynyt syvällisten muutosten aikaan. Se on seurausta monen perinteisen lentoyhtiön syvästä ahdingosta. Ranskalaisen Air Francen ja hollantilaisen KLM-lentoyhtiön fuusio, johon vielä italialainen Alitalia saattaa myöhemmin tulla mukaan, on enemmän kuin vain tavallinen yrityskauppa. Euroopan suurimman ja maailman kolmanneksi suurimman lentoyhtiön synty tällä tavoin merkitsee samalla tärkeää siirtymistä pois periaatteesta, joka tähän asti on määrittänyt kansainvälistä ilmailualaa Yhdysvaltain ulkopuolella.
Vaikka kilpailu lentoliikenteessä on ollut rajua, lentoyhtiöt ovat tyypillisesti olleet kansallisia lipunkantajia. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta yhdessä maassa on ollut yksi, yleensä valtiollisesti omistettu merkittävä lentoyhtiö. Ne ovat saattaneet liittoutua keskenään erilaisiksi yhteistyöryhmiksi, mutta Yhdysvaltoja lukuunottamatta lähtökohtana ovat yleensä olleet nimenomaan kansalliset yhtiöt.
Tämän mallin yhdistäminen taloudelliseen kannattavuuteen on viime vuosina tullut yhä vaikeammaksi.
Juuri talousvaikeudet ovat se syy, joka on saanut liikkeelle koko kansainvälisen ilmailualan uusjaon. Perinteinen kansallisten lentoyhtiöiden konsepti ei enää tahdo toimia - itse asiassa Finnair kuuluu niihin harvoihin hyvin hoidettuihin poikkeuksiin, jotka yhä pystyvät katsomaan varsin luottavasti tulevaisuuteen.
Pari vuotta sitten Euroopan vanhoista yhtiöistä sveitsiläinen Swissair ja belgialainen Sabena kaatuivat kokonaan rahojen loppuessa. Molemmille perustettiin seuraajat, mutta etenkin Swissairin jälkeläinen Swiss on jälleen henkihieverissä. Hollantilainen KLM puolestaan on jo vuosia etsinyt liittoa jonkin toisen yhtiön kanssa, ja nyt tämä ratkaisu toteutui. Yhteistyötä haetaan yksityiseltä pohjalta yli kansallisten rajojen, mikä on uutta.
Käytännössä kauppa myös vahvistaa lentoyhtiöiden jakoa kolmeen keskenään kilpailevaan leiriin, koska kukaan ei tule enää omillaan toimeen. Finnair kuuluu Oneworld-ryhmään, jonka kantavat osat ovat British Airways ja American Airlines. SAS puolestaan on mukana Lufthansan ja United Airlinesin vetämässä Star Alliancessa, ja Air France ja KLM amerikkalaisine kumppaneineen muodostavat rungon kolmannelle ryhmälle.
Näiden perusleirien ulkopuolella ei etenkään Euroopassa ole enää elintilaa suurille tai keskisuurille yhtiöille. Alan uusi ilmiö kuitenkin on, että perinteiset yhtiöt kuten Finnair ja SAS iskevät toistensa reviireille syöttöliikennettä harjoittavien pienyhtiöiden tai halpayhtiöiden avulla.
SAS:n tytäryhtiö Air Botnia pyyhkii ilmeestään emoyhtiönsä olemusta. Se uusii ulkoasunsa ja nimensä ja suuntaa Blue 1 -nimellä entistä enemmän Suomen ja Euroopan väliseen liikenteeseen. Air Botnia on toistaiseksi menestynyt yllättävän hyvin, vaikka SAS rypee syvällä talousvaikeuksissa. Tämä osoittaa, että pienemmällä kalustolla operoivalle joustavalle yhtiölle on löytynyt elintilaa.
Finnair soveltaa samaa periaatetta. Se on perustanut Viroon uuden Aero-yhtiön, joka käyttää potkurikoneita ja aikoo laajentaa toimintaansa. Suomen lyhyitä vähäliikenteisiä reittejä taas lentää Finnairin sijasta ruotsalainen Golden Air, jonka paikallisena taustana on harvojen tuntema Finncomm Airlines. Tämäkin yhtiö astuu nyt esiin omilla väreillään Stuttgartin reitillä. Samaan aikaan Finnair on ostanut Ruotsista halpalentoyhtiön, jolla aikoo rokottaa SAS:n ydinliiketoimintaa.
Koko lentoalalla käydään kiivasta eloonjäämiskamppailua. Se pakottaa jatkuvaan muutokseen, ja viime päivien uutiset tuskin jäivät lajissaan viimeisiksi.