Turistiluokan syndroomaksi kutsuttu veritulppariski on pitkillä lennoilla isompi uhka kuin matkustajia karkottanut terrori-iskun pelko. Kun istutaan pitkä rupeama ahtaassa tilassa, jossa ei mahdu kunnolla oikomaan koipiaan, raajat turpoavat, verenkierto heikkenee ja veren koostumus muuttuu.
Veritulppavaaraa on helppo kauhistella tietokoneen ääressä tai kotona nojatuolissa istuen. Riski ei kuitenkaan ole riippuvainen kulkuneuvosta tai istuimen paikasta. Yhtä hyvin riski kasvaa pitkillä bussimatkoilla tai työpaikalla näyttöpäätteen ääressä, jos ei välillä nousta verryttelemään.
Sukkateollisuus keksi turistiluokan syndroomasta markkinaraon. Jalkaa tukevia ja anatomisesti muotoiltuja lentosukkia markkinoidaan lisäämään turvallisuutta pitkillä lennoilla. Valmistajan mukaan lentosukat estävät jalkojen väsymistä edistämällä verenkiertoa.
Koehenkilö puki sukat aamulla jalkaansa ja istui seitsentuntisen työpäivän tiiviisti näyttöpäätteen ääressä. Sukat tuntuivat mukavilta eivätkä jalat turvonneet pitkän istumarupeaman aikana. Leveä resori piti varren hyvin ylhäällä, mutta ei puristanut. Sukat lämmittivät mukavasti varpaita.
Konepestävien sukkien materiaali on puuvillan, polyamidin ja lycran sekoitetta. Sukat olivat kotimaista valmistetta ja vaikuttivat hyvin kestäviltä, mutta 13,90 euron hinta tuntui yhdestä polivsukkaparista aika huikealta.
Toisaalta, jos sukat todella parantavat raajojen verenkiertoa, hinta on halpa, sillä yhdellä sukkaparilla voi tehdä ties kuinka monta reissua. Matkan pituus on muuten hyvin suhteellinen käsite. Joku voi kauhistella 7-8 tuntia kestävää Atlantin ylilentoa, mutta köröttelee mukisematta 5-6 tuntia bussilla Oulusta Lappiin tai Kainuuseen. Bussimatka Oulusta Pietariin on tunneissa yhtä pitkä kuin edestakainen lento Helsingistä New Yorkiin. Sukilla tai ilman. (VP)