Globaali jääkiekkoperhe järkkyi, kun uutinen Lokomotiv Jaroslavlin lentokoneen putoamisesta levisi maailmalle. Elettiin syyskuun 6. päivän alkuiltaa kaksi kuukautta sitten.
Samassa silmänräpäyksessä menehtyi koko joukkue pelaajineen, valmentajineen ja huoltajineen.
"Onnettomuus tuli vahvasti arkeen mukaan. Kyllä se pysäytti miettimään elämää, että peli on vain ja ainoastaan peliä", pohtii Lasse Kukkonen, kolmatta kauttaan Venäjällä kiekkoileva ex-kärppä.
"Reagoin koneessa jokaiseen heilahdukseen. Sen onnettomuuden jälkeen pyysin joitain rauhoittavia pillereitä, kun alkoi jännittää niin paljon", Aaltonen tunnustaa.
Jaroslavlin joukkueen tuhoutuminen antoi signaalin KHL:n johdolle, joka vaati, että vieraspelimatkoilla kaikki vanhat koneet pitää korvata uusilla Aeroflotin koneilla.
"Kerran lensimme uudella. Sitten reissuun lähdettiin taas vanhalla. Venäjällä tuntuu olevan tapana, että asiat tehdään vain sinne päin ja että se riittää, jos pinta kiiltää", Kukkonen toteaa lakonisesti.
"En ole koskaan pystynyt rentoutumaan tai nukkumaan lentokoneessa. Tässä pystyn puhumaan lentämisestä rennosti, mutta aina kun menen koneeseen, saan adrenaliinivyöryn", Kukkonen puhaltelee
Aaltonen löytää kipeästä aiheesta pienen kevennyksen.
"Hyvä, että Lassekin pelkää vieressä, kun siinä sitten molemmat sätkivät. On ärsyttävää, jos vieressä on joku, joka pystyy nukkumaan rauhaisaa unta", Aaltonen maalaa.
Aaltonen ja Kukkonen tuntevat toisensa niin hyvin, että he ovat melkein kuin NHL-joukkue Vancouver Canucksin Sedinin kaksoset Henrik ja Daniel - aina yhdessä.
"Sillä erotuksella, että toinen meistä ei näy pistepörssissä", Kukkonen heittää.
Duo on runsaan vuoden aikana jakanut saman huoneen kaikilla vieraspelireissuilla, leijonaleirityksillä ja MM-kisoissa.
"Vielä viime kaudella nukuin Juhiksen kanssa samassa huoneessa useammin kuin oman vaimoni kanssa", Kukkonen hörähtää.
Vapaa-aikana Kukkosta pitävät liikkeessä kaksi pientä tytärtä Vilma ja Moona. Koska Aaltonen on poikamies, hänen vapaa-aikansa kuluu play stationin - tuttavallisemmin pleikka - ja elokuvien parissa.
"Sitten joskus käyn Kukkosilla kahavilla."
Minkälaiset kahvit Lasse keittää?
"Nescafe goldin murukahvia kuppiin ja kuumaa vettä päälle."
"Sitten kun tulee oikeita vieraita, keitän heille suomalaista oikeaa kahvia", Kukkonen hekottaa.
400 000 asukkaan Magnitogorsk sijaitsee Ural-joen varrella yli kahden tunnin lentomatkan päässä Moskovasta itään. Kaupunki perustettiin tyhjästä Stalinin ensimmäisen viisivuotissuunnitelman myötä vuonna 1929.
"Kyllä siellä eletään päivä kerrallaan. Mitä enemmän pelejä, sen parempi, koska aika menee silloin nopeammin", Aaltonen muotoilee.
"Onneksi Lasse on joukkueessa, sillä hän minulle henkireikä. Jos joutuisi kaveeraamaan jonkun venäläisen kanssa, olisi vielä raskaampaa."
Kielimuuri on kova, mutta ei läpäisemätön.
"Osaan kirosanat. Jos ymmärrän, mitä valmentaja sanoo minulle, silloin on mennyt huonosti", Aaltonen hymähtää.
Kukkonen on kieliopinnoissaan iiläistä pidemmällä.
"Pysyn kärryillä, mitä ympärillä puhutaan, mutta puhuminen on vaikeampaa. Puhun pelkkiä sanoja peräkkäin, enkä siis mitään lauseita."
Kukkonen, 30, ja Aaltonen, 26, kuuluvat Kärppien kultaiseen sukupolveen, joka voitti useita mestaruuksia ja liigamitaleita vuosien 2003-2008 välisenä aikana. He kantavat huolta myös oululaisen nuorten kiekkoilun jatkuvuudesta, koska molempien omistuksessa on Kiekko-Laserin osakkeita.
Viime aikojen uutiset K-Laserin taloudellisesta ahdingosta saavat parivaljakon mietteliääksi.
"Onhan tässä mietitty, että autamme seuraa taloudellisesti, mutta emme lyhytkatseisesti, vaan toimintaympäristön pitäisi on sellainen, että se olisi järkevää ja pitkäkestoista", Kukkonen alleviivaa.
"Rahaa ei järkevää tunkea sinne yksin. Kärppien olisi syytä olla mukana, koska nyt se poimii päältä vain hedelmät. Kärpät ja K-Laser voisivat rakentaa yhteistyöpaketin, joka toimisi myös kaukalon ulkopuolella. Esimerkiksi kaukalon mainosmyynti menee nyt vain Kärppien eduksi", ystävykset mietiskelevät.
Punnittua puhetta, jota kannattaisi kuunnella.