antti.ervasti@kaleva.fi
Pudasjärvellä asuva setäni saarnasi jo kolmattakymmentä vuotta sitten lentomatkailusta maapallon tuhon aiheuttajana numero yksi. Silloin ei ilmastonmuutos ollut vielä päivän sana.
Hänen mielestään lentämiselle pitäisi lätkäistä sellaiset verot, että "Tenerihvan" reissut ja muukin lentomatkailu vähenisivät radikaalisti. Siihen aikaan ei massalentelystä jonnekin niin kauas kuin Thaimaahan asti ollut vielä tietoakaan.
Vankkumaton keskustalaismies ajatteli vihreämmin kuin vihreät. He eivät ole kyenneet vastaavaan silloin eivätkä sen jälkeen. Kaikenlaisilla kesämökkien pesuvesidirektiiveillä vihreät ovat koettaneet hankaloittaa pohjoisen Suomen elämää, mutta todellisia ympäristöhaittoja, kuten lentomatkailua, he eivät ole halunneet tai uskaltaneet yrittääkään kritisoida.
Niin ylväs ajatus kuin lentoliikenteen verollepano olisi, siinä ovat omat mahdottomuutensa. Kansainväliset ilmailusopimukset määräävät, että esimerkiksi Suomi ei voisi omalla päätöksellään verottaa täältä lähtevää ja tänne tulevaa kansainvälistä lentoliikennettä.
Sisäisen liikenteen verotus olisi mahdollista, mutta sellainen olisi merkitykseltään vähäpätöistä.
Kotimaan lentoliikenne on Suomen kaltaiselle pitkien etäisyyksien maalle valitettavan tärkeää, eikä itseä kannata lähteä rankaisemaan, kun isoimmat lentopäästöjen pösäyttelijät saavat mellastaa täysin vapaasti.
On erikoista, että lentämisen päästöihin on puututtu niin vähän. Vihreiden lisäksi muutkin ympäristön puolesta puhuvat puolueet ovat suosiolla jättäneet lentoliikenteen rauhaan. Kovimmat luonnonsuojelujärjestötkin ovat keskittyneet pörräämään moottoriveneillään rahtialusten ympärillä.
Eihän se oikeastaan erikoista ole. Lentäminen on kivaa ja nopeaa, joskus jopa tarpeellista. Ilmastonmuutosta vastaan on kiva puhua kunhan se ei kosketa lentämistä.
Lentoliikenteen osuus kaikista kasvihuonepäästöistä on vielä suhteellisen pieni, mutta osuus kasvaa huimaa vauhtia. Jos kasvu saataisiin pysäytetyksi, kasvihuoneilmiön torjunnassa oltaisiin jopa hieman ajassa kiinni verrattuna muuhun päästöjen torjuntaan.
Onneksi lentoliikenne on vihdoin tulossa päästökaupan piiriin. Suunta on oikea, mutta Suomen kannalta sen vaikutukset saattavat olla huonot. Kansalaiset voivat joutua maksamaan Oulun ja Helsingin välisistä lennoista kohtuuttoman paljon, eikä lentoliikenne silti vähene. Sama ongelma on vapaaehtoisissa lentopäästömaksuissa. Lentomatkustaja ostaa itselleen hyvän omantunnon, mutta mitään hyötyä siitä ei ole.
Päästökauppa pitää muotoilla siten, että puolityhjinä lentävät vuorot täyttyvät matkustajista. Pohjois-Suomessakin lennetään aivan liian paljon vajailla koneilla.
On aivan hullua, että matka Oulusta johonkin Keski-Euroopan kaupunkiin pitää tehdä kolmella tai neljällä koneella, koska siten pääsee halvimmalla. Nousuissa ja laskuissa vasta lentokerosiinia palaa.
Vuoden kolmesta etelän lomasta jokainen voisi vähentää kaksi. Nokian insinöörimme voisivat korvata työmatkojaan pitämällä yhä enemmän palavereita kehittelemällään tekniikalla. Videoneuvottelu kai onnistu jopa kännykällä.
Ei lentoliikennettä valitettavasti voida kokonaan lakkauttaa. Vähentämään sitä pystytään ja pitää pystyä.