Boing! Boing! Boing!
Ponkkulauta keinuu Raksilan uimahallin syvässä päässä, kun pienet uimahyppääjäpojat hakevat yksi kerrallaan oikeanlaista hyppyasentoa. Valmentaja Suvi Calamnius seisoo vieressä apulaudan päällä ja avustaa. Kuuluu molskahdus, ja hetken kuluttua pinnalla räpiköivät innosta hehkuvat kasvot.
Tammikuun alussa uimahyppyharrastuksen aloittanut poikaporukka on yhtä mieltä siitä, että vesi on ihanaa.
"Kun se on niin kylmää! Tai aluksi se on kylmää, ja sitten se on ihanan lämmintä", kiteyttää Santeri Nissinen, 7, joka tuli uimahyppykouluun isoveljensä Tinon menestyksen innoittamana.
"Vesi on ihanan märkää", tuumaa puolestaan saman ikäinen Janne Kosonen.
Reilun tunnin mittaiset treenit koostuvat alkulämmittelystä, kuivaharjoittelusta ja allashypyistä. Aluksi harjoitellaan matolla perusjumppaa, kuten kuperkeikkoja, siltaa ja karhukävelyä. Uimahallin trooppisessa ilmastossa ehtii tulla hyvin hiki, ennen kuin aletaan ponnistaa kuivaharjoittelulaudalta patjoille.
"Selkä pyöreänä, reilusti ponnistaen!" valmentaja ohjeistaa.
Kahdesti viikossa harjoittelevan uimahyppykoulun alussa treenataan perusvalmiuksia uimahallissa ja altaassa toimimiseen.
"Aina pitää odottaa, että edellinen on mennyt alta pois, ennen kuin saa hypätä", tietää Janne.
Vihdoin Calamnius päästää malttamattomat sähikäiset suihkuun ja pukemaan uikkarit. Tohina on kova: tämä on se paras kohta koko treeneissä.
"Oho, mun avain unohtu pukuhuoneeseen", joku huomaa.
Uimahyppykoulussa on ehditty tähän mennessä harjoitella ainakin jalat edellä hyppyä etuperin ja takaperin sekä taittokaatoa.
"Se on vähän niin kuin lentokone syöksyis maahan", Santeri hihkuu.
Hyppyjä harjoitellaan ykkösponkulta, mutta kolmostakin on jo vähän ehditty kokeilla. Jos pupu ehkä olikin tuolloin pöksyssä, sitä ei ainakaan myönnetä.
Veden alla on kokonaan oma maailmansa.
"Vähän niin kuin olis jääkuution sisällä", miettii Benjamin Madetoja, 7.
Uimahyppylajin ideaakin on jo vähän ehditty tavoittaa: kun hyppää korkealta, ei kannata räiskyttää.
"Jos tulee vaikka mahalleen, niin se sattuu!", pojat tietävät.
Mutta räiskyttämäänkin päästään. Lopuksi asetutaan altaan reunalle riviin, ja ensin harjoitellaan veteen sujahtamista niin, että vesi roiskuu mahdollisimman vähän. Ja sitten vielä lopuksi niin, että saa roiskuttaa niin paljon kuin sielu sietää.
"Jee, pommi!"
Kati Valjus