Harvaanasutussa Suomessa ihmisten tasavertaisten elinolojen turvaaminen on yhä vaikeampaa. Kauan ei ole siitä, kun tie saatiin Suomessa viedyksi perille viimeisellekin asumukselle ja sähkölamppu syttymään etäisimmässäkin savussa.
Pitkien etäisyyksien Suomessa on tehty vuosikymmenet määrätietoista työtä ihmisten liikkumisen ja tavaroiden liikuttelun helpottamiseksi. Yhteisin varoin on esimerkiksi rakennettu ja ylläpidetty asukaslukuun suhteutettuna yhtä maailman tiheimmistä lentokenttäverkoista.
Jo alun perin vähäliikenteisiksi jääviksi tiedettyjä lentokenttiä saattaa uhata nyt mahdollisesti jopa sulkeminen. Vähäisten liikennemäärien vuoksi vaarassa voivat olla suurin ponnistuksin syntynyt Seinäjoen kenttä sekä Itä-Suomesta Varkauden, Mikkelin ja jopa Savonlinnan lentokentät.
Viitteitä kotimaan nykyisten lentoliikennepalvelujen uhanalaisuudesta on muutenkin. Koko maailmassa lentoliikenteeseen kohdistuneiden paineiden vuoksi alalla odotetaan lentoyhtiöiden syveneviä liittoutumia sekä omistusjärjestelyjä. Merkit viittaavat siihen, että valtio-omistaja varautuu järjestelyihin myös kansallisen Finnairin kohdalla. Näin voi päätellä ainakin liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasin puheista, että eduskunnalta haluttaisiin laajempia valtuuksia myydä yhtiön osakkeita. Jos kotimainen päätösvalta kavenisi Finnairissa, nykyisen todella tiheän kotimaisen lentoverkon säilymiselle ei olisi mitään takeita.
Ympäristöministeri Jouni Backman on sen verran huolissaan erityisesti Itä-Suomen lentokenttiä uhkaavasta sulkemiskohtalosta, että hän ehdottaa kuljetustukea matkustajakatoa potevien reittien avuksi.
Aluepoliittisesti näkemys on perusteltu. Monissa lentokenttien vaikutusalueilla tehdyissä investoinnissa on luonnollisesti laskettu alueellisen lentoliikenteen palvelujen varaan. Niiden lakkaaminen romuttaisi investointilaskemien pohjan, mikä saattaisi olla aluetaloudellisesti hyvinkin turmiollista.
Vähäliikenteiset lentokentät yhtä hyvin kuin Finnairin matkustajapulaa potevat kotimaan reititkin ovat tähänkin saakka tarvinneet tukirahaa. Sitä ei ole vain korvamerkitty yhtä selkeästi, mitä Backman nyt esittää. Sasi on jo torjunut ministerikollegan esityksen. On syytä keskustella, pitääkö lentoliikennettä tukea muiden liikennemuotojen tavoin.
Avoin tuki selkeyttäisi nykykäytäntöä, ja sitä kautta palvelujen todelliset kustannukset ja mahdollisuudet pitää niitä yllä voitaisiin arvioida tarkemmin. Täsmentyvä tukikäytäntö olisi mieluisa tietysti siksikin, että Finnairin tukipilarin, Oulu-Helsinki -reitin tuotoilla uskotaan tuettavan kotimaan muuta lentoliikennettä. Läpinäkyvyys olisi enemmän kuin tervetullutta.