Valtionyhtiö Finavian toimitusjohtaja Kari Savolainen esitti Ylessä pohdittavaksi alueellisten tai maakunnallisten lentoliikennekeskusten perustamista.
Myönteiseen sanamuotoon puettu ehdotus antaa hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä tosiasiassa kyse on valtion ylläpitämien lentokenttien vähentämisestä.
Ehdotuksessa on kuitenkin itua. Lentokenttien nykyinen määrä on liian suuri, kun otetaan huomioon Suomen koko, matkustajamäärät, etäisyydet ja muiden liikennemuotojen kehitys. Näin tiheää verkostoa ei ole yksinkertaisesti varaa pitää hyvässä kunnossa.
Suomessa on kymmeniä lentokenttiä, joista 22 on Finavian siipien suojissa. Loput ovat pääasiassa kun-tien vastuulla.
Lentoliiketoiminta on kasvanut kovaa vauhtia, mutta hyvää ei riitä jaettavaksi kaikille. Vain Helsinki-Vantaa pärjää taloudellisesti hyvin Oulun ollessa toiseksi kannattavin.
Viime vuonna Suomessa yllettiin kaikkien aikojen matkustajaennätykseen. Kokonaismatkustajamäärä nousi yli 20 miljoonaan. Finaviakin takoi lähes 56 miljoonan euron tuloksen.
Lentoliikenteen tulevaisuuden näkymiä pidetään lupaavina. Kasvun arvioidaan tapahtuvan pitkälti Helsinki-Vantaan matkustajamäärien lisäyksen ansiosta. Sinne ollaankin investoimassa lähivuosina sadoillamiljoonilla euroilla. Rakennustöiden valmistuttua kenttä pystyy vastaanottamaan 20 miljoonaa matkustajaa vuodessa eli saman verran kuin nyt lentää Suomen kaikilta kentiltä yhteensä.
Helsinki-Vantaan kenttien ja palveluiden kehittäminen on avain sille, että lentoliikenne Suomen kautta maailmalle voi kehittyä. Nyt kun valtion lentoyhtiö Finnairkin on uusimassa koneitaan, lentoliikenteelle avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Savolainen ottaisi mallia Ruotsista. Siellä vähäliikenteisiä kenttiä on karsittu. Kokonaismäärä on pudonnut puoleen. Jotakuinkin samalla määrällä eli kymmenellä kentällä selvittäisiin Suomessakin.
Paikkakunnilla, joita kenttien sulkeminen uhkaa, ollaan varmasti toista mieltä. Lentokenttiä puolustetaan usein elinkeinoelämän ja maakuntien kehittämisen tarpeilla.
Jos matkustajia ei yksinkertaisesti riitä kannattavan lentoliikenteen järjestämiseen, ei ole mitään järkeä pitää toimintaa yllä tekohengityksellä. Suomi on maantieteellisesti sen verran pieni maa, että jos tänne jää kymmenkunta kenttää, todennäköisesti ne kattavat melko hyvin tarpeen. Tällöin tuskin mistään tulee liian pitkä matka lentokentälle.
Kilpailumatkustajista pitkillä kotimaan matkoilla kasvaa koko ajan. Lentämisen eittämätön valtti, nopeusetu kapenee sitä mukaa kuin junien nopeudet kasvavat. Kilpailun avauduttua maanteillä linja-autoliikenne on parantanut tarjontaansa ja saanut lisää asiakkaita.
Lentoliikenne on sitä vahvempi mitä pidemmistä matkoista on kyse. Jos kotimaan kenttäverkostoa parannetaan oikean tarpeen pohjalta ja kentille järjestetään toimiva syöttöliikenne, päästään nykyistä kannattavampaan toimintaan.
Pääkirjoitus