Lentoliikenteen päästökauppa on tarpeen mutta sen järkevä toteutus on vaikeaa. Asiasta kiistellessä muut syntipukit unohtuvat. Esimerkiksi laivojen päästöt ovat hyvin jyrkässä nousussa.
Monen matkustajan omatunto alkaa jo hieman kolkuttaa lentokoneeseen noustessa. Tiedossa on, että lentoliikenne on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.
Mutta samalla lentoliikenteen kuumana käyvä päästökauppakeskustelu kuvastaa, kuinka julkinen huomio saattaa ajautua myös sivuraiteille. Kansainvälisen laivaliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat uusien arvioiden mukaan noin kaksinkertaiset lentokoneisiin verrattuna. Kaiken lisäksi laivojen päästöt ovat viime aikoina nousseet jyrkästi, ja se on tapahtunut pitkälti vastauksena kuluttajien vaatimuksiin.
Kansainvälisen kaupan kasvu on muutenkin lisännyt laivakuljetusten määrää, ja periaatteessa laivat ovat kohtuullisen ympäristöystävällinen tapa kuljettaa suuria tavaramääriä. Mutta tuo ympäristöystävällisyys laskee sitä mukaa kun laivojen nopeus nousee, ja nykyään kuljetuksilta vaaditaan ennen muuta nopeutta.
Niinpä laivat kuluttavat polttoainetta rutkasti enemmän kuin olisi välttämätöntä, koska kuljetusten nopeus on kilpailuvaltti. Kansainvälisen laivaliikenteen meneillään oleva kehitys on vastoin kaikkia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi. Silti tästä tilanteesta puhutaan julkisesti kovin vähän.
On todennäköistä, että suuri yleisö mieltää lentokoneet paljon suuremmiksi saastuttajiksi kuin laivat. Arvio on väärä, mutta se on helppo selittää sillä, ettei käytännössä kukaan näe merten jättimäisiä rahtilaivoja. Lentokoneista jokaisella on jokin omakohtainen kokemus.
Lentojen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on parisen prosenttia. Tästä huolimatta on ilman muuta paikallaan, että myös lentoliikenteen päästökauppaa pohditaan -- etenkin, koska liikenteen kasvu on viime vuodet ollut todella rajua.
Pulma on vain siinä, kuinka päästökaupasta tehdään samaan aikaan sekä toimiva että oikeudenmukainen. Euroopan parlamentin kuluneella viikolla hyväksymä ehdotus ei sellainen ole, ei ainakaan suomalaisesta näkökulmasta. Parlamentin hyväksymä järjestelmä suosii lentämistä suurten kaupunkien välillä suurilla ja täysillä koneilla.
Tällöin lentoyhtiöille on edullista koneet täyttääkseen myydä loppupaikat pilkkahinnalla. Se taas voi jopa siirtää matkustajia lentokoneisiin junista, jotka Keski-Euroopassa ovat todellinen vaihtoehto.
Suomesta liikkumiseen ei vaihtoehtoja ole, eikä ole suuria kaupunkejakaan. Sen sijaan on pitkiä välimatkoja ja lentämisen pakkoa. Finnairilla on moderni ja keskimääräistä vähäpäästöisempi kalusto. Olisi loogista, että päästökauppajärjestelmä suosisi tällaista lentoyhtiötä, mutta nyt niin ei ole tapahtumassa.
Osittain tästä voivat suomalaiset syyttää itseään. Vaikuttaminen EU-tason päätöksentekoon eli lobbaaminen on jälleen kerran aloitettu liian myöhään ja hoidettu huonosti. EU:ssa parlamentin kanta ei tosin merkitse vielä lopullista ratkaisua, joten sisältö saattaa vielä muuttua. Yhtä hyvin se tietysti voi pysyä ennallaan.
Päästökauppa luultavasti nostaa lentolippujen hintoja, mutta ei mitenkään oleellisesti. Alueelliseen kilpailutilanteeseen se vaikuttaa. Suurin ongelma on, kuinka tämäntapainen mekanismi saataisiin maailmanlaajuiseksi. Kyse on siitä, onko EU tiennäyttäjä vai tyhjään huitoja. Edistääkö EU:n linja globaalia, YK:n alaisen siviili-ilmailuelimen ICAO:n kautta tehtävää ratkaisua vai sysääkö se sitä entistäkin kauemmas? Vastausta tähän ei vielä ole.