Vaunuseppä Jenni Mäntynen kiinnitti tiistai-iltana viimeiset ruuvit Lentävään Finskiin tai Suomalaiseen eli vuoden 1904 sairasvaunujen kopioon. Mäntynen valmisti vaunut yhdessä käsityöläisystäviensä Veli-Pekka Ketolan, Jaana Kulmasen ja Elina Koivuniemen kanssa ja lahjoitti ne keskiviikkona Suomen Punaiselle Ristille.
"Kummilapsen äiti toi minulle viime kevään Salon Seudun Sanomien artikkelin, jossa oli vanha mustavalkoinen valokuva Lentävästä Suomalaisesta. Silloin minulle tuli idea kuin salama kirkkaalta taivaalta, että jos SPR vain haluaa sellaisen vastaanottaa niin semmoisen kopiohan pitää rakentaa", Mäntynen kertoi.
SPR innostui Mäntysen ehdotuksesta ja nyt idea on siis toteutettu. Mäntynen on rakentanut vaunua ystäviensä avustamana iltaisin ja viikonloppuisin. Liike-elämä on lahjoittanut vaunuun tarvittavat materiaalit: puun, raudan, kankaat ja öljyt.
Lentävä Suomalainen vierailee SPR:n yleisötapahtumissa eri puolilla maata. Helsingissä sairasvaunut ovat näytillä maaliskuussa järjestettävässä tapahtumassa.
Lentävä kenttäsairaala päihitti nelipyörävankkurit
Lentävä Suomalainen kehitettiin aikoinaan suomalaisten ja venäläisten vaunuseppien yhteistyönä. Nopeus on saatu käyttämällä kuuluisaa suomalaista maalaisjärkeä.
"Kun talonpoika on ollut köyhä mutta reipas, niin se on osannut kehittää hyvin yksinkertaisen kuormastorattaan, josta on otettu mallia niin armeijan kuormastorattaisiin kuin Lentävään finskiinkin", Mäntylä hehkuttaa.
"Oman aikansa sairaankuljetuskalustoon verrattuna kenttäsairaalavaunu on ollut todella lentävä. Se on teknisiltä ratkaisuiltaan sellainen, että sillä on päästy erittäin nopeasti paikasta A paikkaan B. Jos sitä vertaa tavallisiin venäläisiin nelipyörävankkureihin, millä on kuljetettu haavoittuneita, ero on vähän sama kuin Toyota Land Cruiserilla ja vanhalla Ladalla."
Ennen tätä vanhaa ambulanssia Mäntylä on tehnyt Ypäjän verstaallaan mm. saattovaunuja, keisarillisia umpivaunuja ja talonpoikaisajopelejä kirkkoreestä kieseihin ja kaikkea siltä väliltä. Hänen asiakkaansa vaihtelevat matkailuyrittäjistä tavallisiin hevosen omistajiin. 70 prosenttia asiakkaista on yksityisiä ihmisiä.
Viidennen polven vaunuseppä
27-vuotias Jenni Mäntynen on saanut vaunusepän opin isältään. Hän on viidennen polven vaunuseppä.
"Kysymys on hyvin monipuolisesta ammatista, joka on samalla kulttuurin säilyttämistyötä. Pohjoismaissa tämä ammatti on hyvin harvinainen, mutta Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on jo enemmän kollegoita."
Vaunusepän työ sujuu hyvin naiseltakin, mutta raudoitustöitä on vaikea tehdä yksin kun pitää olla tasapaino ja saada isoja rautanippuja paikoilleen.
Punkalaitumen museon perinnepäivillä on esitelty monena kesänä vaunusepän työtä ja sinne Mäntynen aikoo ensi kesänäkin.
"Perinnepäivät on järjestetty heinäkuun ensimmäisen viikonlopun paikkeilla. Ne ovat vanhanaikaiset maalaismarkkinat, joissa on vanhaa maatalousvälineistöä, traktoreita, käsityöläisiä, mutta siellä ei ole helppoheikkejä eikä siellä myydä metrilakritsia. Se on kuin siirtyisi 1800-luvulle.
- Ei tämä niin kallista ole kuin ihmiset kuvittelee koska tässä maassa on se tilanne, että käsityöläinen ei voi laskuttaa työstään niin paljon kuin periaatteessa pitäisi eli tämä on ammatti jossa ei olla rahasta. Leipä on ohut, mutta erittäin maukas."
Vaunusepän työ ei ole Mäntylälle pelkkä ammatti, vaan elämäntapa. Hän tekee työtä minimissään 5-6 päivää viikossa ja lisäksi kiertää maakunnissa arvioimassa ihmisten ajopelejä ja mitä niiden restaurointi maksaa.
