Finnairin lentäjä Janne Visalalle jet lag on tuttu. Tällä hetkellä hän lentää pitkiä, useita aikavyöhykkeitä ylittäviä lentoja edestakaisin 4-5 kertaa kuussa. Lentäjät joko sovittautuvat kohdemaan aikaan tai noudattavat kotimaan rytmiä.
"Yhdysvaltoihin lähdetään iltapäivällä ja perille saavutaan illansuussa, jolloin voi mennä joko suoraan yöunille tai venyttää nukkumaan menoa ja siirtyä näin paikalliseen rytmiin", Visala kuvailee ammattiinsa liittyviä nukkumiskikkailuja.
"Takaisin Amerikasta lähdetään paikallista aikaa iltapäivällä ja Suomeen saavutaan seuraavana aamuna. Silloin nukkumaton yö korvataan yleensä parin tunnin päiväunilla, jotta illalla saa taas unta ja kotimaan rytmiin siirtyminen helpottuu."
Aasiaankin päin lähdetään Suomesta iltapäivällä, mutta päinvastoin kuin länteen päin mentäessä perillä olon ajankohta on aamu. Visala kertoo, että aikavyöhykkeiden ylittäminen lännestä itään on rasittavinta, koska silloin menetetään yksi yö.
Joka tapauksessa perillä ollaan vähintään vuorokausi, joten lepoon jää kyllä riittävästi aikaa.
"Japanin ja Kiinan kaukaisimpiin kohteisiin lennettäessä ohjaamossa on aina kolme lentäjää, jolloin yksi voi aina levätä tarkoitukseen varatussa punkassa."
Visala on todennut kirkasvalolaitteen ja tummat, nukkumaan mennessä silmille laitettavat laput toimiviksi apuvälineiksi. Niitä hän käyttää sekä kotona että reissussa. Sen sijaan melatoniinia lentäjät eivät käytä.
Pitkien matkojen lentäjillä on kolmen vuorokauden lepotauko, "puskuri", ennen seuraavaa lentoa.