Lentosotamies Matti Nykyri, 19, Oulusta on juuri lentänyt ensimmäisen lentonsa ilmavoimien Vinka-harjoituskoneella. Se on suuri tapahtuma elokuussa varusmiespalvelukseen astuneelle nuorelle miehelle, joka tähtää tosissaan sotilaslentäjän ammattiin.
"Ei pelottanut. Kaikki mennään etukäteen läpi niin tarkkaan, että kone ja lennon eri vaiheet pitää tuntea kuin omat taskunsa. Ensimmäisillä lennoilla opettaja on aina mukana."
Toinen kohokohta koittaa huhtikuussa, jolloin lentosotamies pääsee lentämään koneella yksin. Tuon lennon jälkeen ankan kuva lentää hänen lentohaalarinsa hihasta, ja mies saa kasteensa lentoalueen paloaltaassa.
Matti Nykyri on pienestä pitäen haaveillut lentämisestä. Hän on leikkinyt lennokeilla, ja ennen ilmasotakouluun tuloa hän ehti suorittaa purjelentäjän lupakirjan. Isä ei ole lentäjä, joten hänen on ansaittava sankaruutensa omin toimin. Tyttöystävä harrastaa purjelentoa.
Samalle ilmasotakoulun kurssille osallistuva Teemu Elonen Rovaniemeltä myöntää kokeneensa olon ensimmäisellä lennolla hieman ontoksi. "Jännitin, koska en ole mennyt muilla kuin suurilla matkustajakoneilla. Meno tuntui huteralta. Pikkuvinkkakin tuntui. Joutui ottamaan korjauksia. "
"Kun kone oli 150 metrin korkeudessa, ajattelin, että osaisinko tehdä kaikki, jos moottori pysähtyisi nyt. Korkealla ilmassa oli ihan turvallinen olo."
Matti Nykyri johdattaa Vinka-halliin, missä pari-kolmekymmentä konetta odottaa ulos työntämistä, sään selkeytymistä ja lentoa.
Kokeneen lentäjän tavoin hän kertoo, kuinka kone tarkastetaan ennen lentoon lähtöä. Konetta kiertäessä selviää sekin, että se pitkä piippu, joka on Vinkan vasemmassa siivessä, ei ole ase, niin kuin asiaa tietämätön saattaisi luulla. Kyseessä on pitotputki, joka antaa sykäykset erilaisille korkeus- ja muille mittareille. Vinka-harjoituskoneissa ei ole minkäänlaista aseistusta.
"Tässä on kiva pehmyt ohjaus. Perustekniikka on hyvä, ja tällä on helppo lentää", Matti Nykyri esittelee yli 20 vuotta vanhaa harjoituskonetta noustessaan koneen ohjaamoon.
"Ei vielä ihan kaikki pysy hanskassa", Matti Nykyri tokaisee ensimmäiselle lennolleen valmistuvalle kaverilleen haukiputaalaiselle Jouko Kjellmanille, joka kokeilee taitojaan simulaattorissa. Niin simulaattorissa kuin ensimmäisillä lentomatkoillakin opettaja on aina rinnalla.
Matti Nykyrin haaveena on sotilaslentäjän ura. Vaikka lentäjä joskus joutuisi tositoimiin, se ei häntä huolestuta, sillä hän on vakuuttunut, että lentäjistä pidetään hyvä huoli.
Mahdollisesta vihollisesta sen paremmin Nykyrillä kuin Kjellmanillakaan ei ole tietoa. Niinpä ajatus on, että heidän tehtävänään on pitää yllä uskottavaa puolustusta.
Keskustelun kiertyessä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, Kjellman toteaa: "Toiminnallisesti ilmavoimat voisivat liittyä Natoon, mutta en näe sitä tarpeelliseksi."
Nykyri sanoo kansainvälisen yhteistyön lisääntyvän, mutta epäilee Kjellmanin tavoin, voisiko Suomen ilmavoimat osallistua muualla päin maailmaa suoritettaviin Nato-operaatioihin. Oletus on: tuskin.