Markku Mutanen luennoi maanantaina 26.3. Kempeleen Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa. Kaikille avoin yleisöluento kello 19-21.
Kotona ei kyllä mene sellainen selitys vaimolle läpi, että en tänään tiskaa, koska minulla on ADHD", Markku Mutanen kertoo nauraen. Ylikiimingissä vuonna 1961 syntynyt Mutanen on kärsinyt tarkkaavaisuushäiriöstä koko ikänsä. Oireet häviävät useilla lapsuuden jälkeen, mutta Mutanen kertoo eläneensä omien sanojensa mukaan lennokasta elämää myös aikuisena. Keskittyminen asioihin vaatii edelleenkin ponnisteluja ja elämä on muodostunut pienistä pätkistä.
"Minulla on ollut yli 50 työpaikkaa ja olen asunut yli 30:llä paikkakunnalla ja järjestänyt muutenkin kaikenlaisia tempauksia. En ole osannut oikein keskittyä. Olen kulkenut työpaikasta ja paikkakunnalta toiseen", Mutanen kertoo.
Mutasen oireet alkoivat jo varhain. Kasvatusneuvolan lastenlääkäri kuvasi poikaa jo vauvaikäisenä erittäin levottomaksi. Poika oli kömpelö ja loukkasi itsensä helposti. Koulussa oppimisvaikeudet alkoivat heti ja 8-vuotiaana lääkäreiden diagnoosi oli: aivovaurio.
"Vaikka todettu heikkolahjaiseksi, käynyt normaalisti koulun lävitse. Koulussa oli kuitenkin vaikeaa toverisuhteiden vuoksi. Markku ärsytti käytöksellään tovereita niin paljon, että joutui usein pahoinpidellyksi", Mutanen lukee lastenlääkärin lausuntoa. Hänet lennätettiin monta kertaa ulos luokkahuoneesta.
"En ollut mikään opettajien lempilapsi. Pienenä poikana en oikein ymmärtänyt syytä siihen, miksi käyttäydyin sillä tavalla." Jännitettä tuli lisää, kun oma isä oli opettajana samassa koulussa.
"Itkin usein, kun kukaan ei ymmärtänyt eikä jaksanut minua. Minua eivät sietäneet aina vanhempani, sisarukseni, opettajani eivätkä leikkikaverini."
Kansakoulun ja kansalaiskoulun jälkeen Mutanen kävi metsurikurssin ja yritti myös armeijaan, josta tuli vapautus saman tien. Sotilaspassissa lukee: ei selviä vaadittavista palvelutehtävistä ja diagnoosiksi on vielä samaan paperiin kirjoitettu: luonteen kypsymättömyys.
Mutasen työ- ja henkilöhistoria on melkoisen värikäs. Hän on ollut töissä muun muassa metsurina, ilmoitusmyyjänä, siivoojana, autotehtaassa, lihatehtaassa ja kokkina. Lista jatkuu pitkänä. Myös ihmissuhteet ovat tulleet ja menneet: mutanen on ollut avoliitossa kuusi kertaa, viisi kertaa kihloissa ja kolme kertaa naimisissa.
"Paljon ei jää selittämisen varaa. Edes ihmissuhteisiin en ole pystynyt aiemmin keskittymään", Mutanen sanoo. Ensimmäisestä avioliitostaan Mutasella on 26- ja 25-vuotiaat lapset.
Tällä hetkellä hän viettää vaimonsa kanssa rauhallista elämää Tammisaaren Bromarvissa, täysin ruotsinkielisellä alueella. "Eipähän tule riitaa kenenkään kanssa, kun ei ymmärrä kieltä", Mutanen sanailee. Syksyisin pariskunta poimii mustikoita ja parin vuoden ajan Mutanen on kiertänyt ympäri Suomea luennoimassa ADHD:stä käyttäen esimerkkinä omaa elämäntarinaansa.
"Olen viime aikoina itkenyt ja nauranut yhtäaikaa, kun olen tajunnut, että minuakin tarvitaan. On aivan ihmeellistä, miten minä, joka on aiemmin leimattu tyhmäksi ja huonoksi, saan tavallaan opettaa nyt muita", runsas vuosi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt Mutanen miettii. Hän pitää työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä helpotuksena: enää ei tarvitse poukkoilla työpaikkojen välillä.
Mutanen muistuttaa, että esimerkiksi koulussa ei ole yhtä ainoaa tapaa oppia. "Meillä tarkkaavaisuushäiriöisillä ihmisillä on aina mahdollisuus, emme ole toivottomia tapauksia. Koulussakin voisi asioita tehdä toisella tavalla." Mutanen kysyy luennoillaan kasvattajilta muun muassa, pitäisikö tunnilla häiriköivä oppilas joka kerta poistaa luokasta vai voisiko tehdä jotain muuta.
Luennointi on avannut monien silmät ja vaikuttanut myös itse luennoitsijaan. "Tarkkaavaisuushäiriö on myös aikuisten asia. Täytyy muistaa, että se ei kuitenkaan invalidisoi elämää kokonaan. Minun on täytynyt oppia kantapään kautta yhteiskunnan asettamat rajat", Mutanen pohtii.