Kirjoittaja on Kalevan Viron avustaja
Virolainen kirjailija ja valtiomies Lennart Meri on kuollut. Hän oli syntynyt vuonna 1929 ja oli kuollessaan 76-vuotias .Meri toimi Viron presidenttinä vuosina 1992-2001.
Maailma muistaa hänet presidenttinä, joka nosti Viron maailman kartalle. Erityisesti hän jää mieleen pienten kansojen puolestapuhujana. Meri julisti, että kylmä sota on päättynyt vasta, kun Baltian maat ovat Naton jäseniä.
Hän sulatti jään Naton laajentumisen tieltä. Meren tullessa valtaan vuonna 1992 kukaan ei ottanut vakavasti, että Baltian maat voisivat olla jonakin päivänä Naton jäseniä. Virosta tuli Naton jäsen 2003 ja EU:n jäsen 2004.
Meri teki elämäntyönsä Neuvosto-Virossa taiteen parissa. Hän aloitti vuonna 1953 Tarton Vanemuine-teatterin dramaturgina, mutta siirtyi pian tuottamaan radiokuunnelmia Viron radiolle. Elokuvayhtiö Tallinnfilmin käsikirjoittajana ja tuottajana 1963-1971 hän teki matkoja Siperiaan ja innostui dokumenttikuvauksesta. Merkittävimmän uran kulttuurin saralla hän teki kirjailijana ja tutkimusmatkailijana Siperian kansojen parissa.
Neuvosto-Viron itsenäisyystaisteluissa pääministeri Edgar Savisaar nimitti Meren ulkoministeriksi 1990-1992. Hän ehti hetken toimia itsenäisen Viron suurlähettiläänä Suomessa ennen kuin hänet valittiin Viron presidentiksi syksyllä 1992.
Meri oli Isänmaa-puolueen ehdokas. Kansanäänestyksen ensimmäisellä kierroksella voiton vei Neuvosto-Viron viimeinen ja itsenäisen Viron ensimmäinen presidentti Arnold Rüütel. Lopullisen valinnan teki parlamentti, jossa Isänmaalla liittolaisineen oli enemmistö.
Meri ei salannut, että hänen tehtävänsä oli korjata Jaltan vääryydet, tuon vuoden 1945 kokouksen, jossa Josif Stalin, Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill jakoivat Euroopan sivuamatta sanallakaan Baltian maiden kohtaloa. Merelle oli äärimmäisen tärkeätä saada maailma tunnustamaan Neuvostoliiton miehittäneen Viron vuonna 1940. Hän pyhitti koko presidentti-instituution tämän historiallisen vääryyden korjaamiseksi.
Kansalliset arvot tärkeitä
Lennart Meren huippuhetkiä oli vuosi 1998, kun Yhdysvallat vahvisti, ettei se koskaan ollut hyväksynyt Baltian maiden pakonomaista liittämistä Neuvostoliittoon vaan katsoi maiden itsenäisyyden katkeamattomaksi itsenäisyysjulistuksesta lähtien.
Presidenttinä Meri rakensi valtansa kansallisille päämäärille puolustaen Viron kieltä ja kulttuuria. Se johti väistämättä ristiriitoihin venäläisen vähemmistön kanssa. Meren suosiota venäläisten silmissä laski hänen aktiivinen roolinsa ortodoksikirkon hajottajana. Suhteet Venäjään olivat lähes vihamieliset.
Hänen huippuhetkiään oli myös neuvostojoukkojen poistuminen Virosta 1994. Meri allekirjoitti Boris Jeltsinin kanssa joukkojen poistumissopimuksen.
Meri ei aluksi nauttinut virolaisten silmissä varauksetonta kansansuosiota. Tavan takaa virolaiset nostivat epäilyjä hänen väitetyistä KGB-yhteyksistään. Meri kuitenkin saavutti vahvan auktoriteettiaseman ennen kaikkea ulkopoliittisilla ansioillaan ja sillä, että hän kiistatta kytki Viron länteen.