Viron entinen presidentti Lennart Meri on kuollut. Meri kuoli tänä aamuna kello 3.40 Tallinnan Magdaleena-sairaalassa, kertoo presidentin kanslia. Viron uudelleen itsenäistymisen symbolina tunnettu Meri oli kuollessaan 76-vuotias.
Viron presidentti Arnold Rüütel on julistanut huomisen kansalliseksi surupäiväksi.
Meri toimi Viron presidenttinä vuosina 1992-2001. Sitä ennen hän toimi lyhyen aikaa Viron Suomen-suurlähettiläänä 1992.
Presidentin kanslia ei kertonut presidentin kuolinsyytä, mutta Meren tiedettiin kärsineen pitkäaikaisesta vakavasta sairaudesta. Virolaisen Postimees-lehden mukaan Meri oli jo pitkään taistellut aivokasvainta vastaan. Viime vuoden elokuussa hänelle tehtiin aivoleikkaus, jonka jälkeen hänen terveydentilansa huononi jyrkästi. Hän oli sairaalahoidossa muun muassa kuumeilujen ja vesisuonitulehduksen takia.
Meri korosti eurooppalaisia arvoja, mutta ärsytti myös poliittisia vastustajiaan pitämällä ulkopolitiikan ohjat tiukasti omissa käsissään toimiessaan Viron presidenttinä.
Meri oli myös elokuvaohjaaja ja tuottelias kirjailija, jonka tuotantoa käännettiin yli kymmenelle kielelle. Meri sekoitti teoksissaan faktaa ja fiktiota. Hänen kykyään tehdä historiasta elävää ja jännittävää pidettiin ainutlaatuisena.
Lennart Meri syntyi 29. maaliskuuta 1929 Tallinnassa. Isä Georg Meri oli virolainen diplomaatti, kirjailija ja kääntäjä. Perhe asui 30-luvulla Tallinnassa, Berliinissä ja Pariisissa.
Neuvostomiehityksen alussa koko perhe karkotettiin yli neljäksi vuodeksi Siperiaan. Isä-Georg vangittiin uudelleen vuonna 1950. Hän pääsi vapaaksi vasta Stalinin kuoltua.
Säkenöivä puhuja
Lennart Meri valmistui Tarton yliopistosta 1953 pääaineinaan historia ja kielet. Aluksi hän työskenteli dramaturgina, sitten radiotoimittajana, myöhemmin kirjailijana ja Tallinnfilmin käsikirjoittajana sekä elokuvatuottajana.
Hänen tunnetuimmat elokuvansa ovat suomalais-ugrilaisten kansojen menneisyyttä ja nykyisyyttä tutkivat Vesilinnun kansa (1970) ja Linnunradan tuulet (1977). Kirjoista on käännetty suomeksi muun muassa Hopeavalkea (1976) sekä artikkeli- ja puhekokoelma Tulen maasta, jonka nimi on Viro (1995).
Erityisesti artikkeli- ja puhekokoelma avaa ikkunan Meren säkenöivään tyyliin puhua ja kirjoittaa kansalleen sen vaikeimpina hetkinä.
Vuonna 1988 Meri perusti hallituksesta riippumattoman Eesti-instituutin, jonka suojissa Viro avasi kulttuurisuhteitaan länteen ja lähetti opiskelijoita yliopistoihin.
Meri omistautui politiikalle 1980-luvun lopulla toimimalla aktiivisesti myös Viron uudelleen itsenäistymiseen johtaneessa "laulavassa vallankumouksessa". Vallankumous huipentui syyskuussa 1988 Tallinnan laululavalle, jonne kokoontui satojatuhansia ihmisiä.
Pitkä suhde Suomeen
Lennart Meri oli 1990-luvun alussa Viron ulkoministerinä ja Viron Suomen-suurlähettiläänä Helsingissä. Lokakuussa 1992 hänet valittiin uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiseksi presidentiksi.
Meri vahvisti virkakaudellaan Viron yhteyksiä Euroopan unioniin ja Natoon. Venäjä veti sotilaansa Virosta 1994, pian sen jälkeen kun Meri oli vieraillut Kremlissä. Presidenttikaudellaan Lennart Meri oli yksi kunnioitetuimpia valtiomiehiä Euroopassa. Häntä kuitenkin myös arvosteltiin, ja aika ajoin hän oli lehtiotsikoissa epäiltynä vanhoista yhteyksistä KGB:hen.
Merellä oli pitkät, kiinteät ja lämpimät suhteet Suomeen, jotka hän loi jo liityttyään Viron kirjailijaliittoon 1960-luvun alussa.
Hän oli Suomen kirjailijaliiton ja Kalevala-seuran kunniajäsen sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjeenvaihtajajäsen. Suomen kulttuurirahasto perusti Lennart Meren nimeä kantavan apurahan 1989.
Meri oli naimisissa kaksi kertaa. Hänellä on kaksi poikaa, Mart (1959) ja Kristjan (1966) sekä tytär Tuule (1985).