Presidentti Lennart Meri eli Lennu kuten edesmennyt kirjailija Paavo Rintala ystäväänsä nimitti, oli Kalevan kaveri ja pitkäaikainen avustaja ennen presidenttikauttaan.
Rintala toimi kummisetänä johtaessaan Meren läheisiin väleihin Kalevaan silloisen toimitusjohtaja Aaro Korkeakiven välityksellä.
Olen tarkistanut kaikilta kolmelta asianosaiselta erikseen näiden ainutlaatuisten suhteiden käynnistykseen liittyneen omaperäisen tarinan. Seuraavan pitäisi vastata tapahtumien todellista kulkua:
Kirjailija Lennart Merellä ei ollut tietoakaan pääsystä länteen, mihin Virosta suoraan pohjoiseen sijaitseva Suomi laskettiin kuuluvaksi. Kun Kalevan toimitusjohtaja oli lähdössä 1970-luvun puolivälissä Viroon, Kalevan kolumnisti Paavo Rintala pyysi ystäväänsä viemään virolaiselle kirjailija Lennart Merelle vierailukutsun Suomeen. Tärkeä asiakirja rustattiin Korkeakiven kuvailujen mukaan Sirkku-paketin kyljestä repäistylle pahvinpalalle.
Tapaaminen Tallinnassa oli alku ystävyydelle, joka jatkui Korkeakiven kuolemaan.
Sirkku-paketista repäisty kutsu ei Merta kuitenkaan vakuuttanut. Hän pyöritteli sitä kädessään ja sanoi murheellisena, ettei sen näköisellä paperilla mihinkään pääse, kun hän ei ole päässyt virallisemmillakaan.
"Se pitää kirjoittaa viralliselle paperille ja siinä pitää olla leimoja", Meri valisti nolostunutta Korkeakiveä, joka palasi Suomeen terveisineen Rintalalle:
"Ei sillä mihinkään pääse. Kutsu pitää kirjoittaa viralliselle paperille ja siinä pitää olla leimoja!"
"Johan on ihme, ettei rehellisen suomalaisen kirjailijan kutsu kelpaa!" Rintala oli vastannut.
Seuraavan kerran Korkeakivi kuuli asiasta, kun Meri oli jo Suomessa. Rintala soitti pohjoissuomalaiselle ystävälleen, jotta tämä järjestäisi Lennulle ohjelmaa - käyntejä Kuusamoon ja pohjoisemmaksikin. Järjestipä Kaleva Meren kansatieteellisen Vesilinnun kansa -filmin kutsuvierasesityksenkin Ouluun.
Rintala paljasti, ettei kukaan varteenotettava suomalainen kulttuuripersoona suostunut Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen Rauhanpuolustajien puheenjohtajaksi, kunnes hänet taivutettiin.
Nytpä hän hyödynsikin puheenjohtajuuttaan kaveria auttaakseen: sekä Tamminiemi että Tehtaankatu saivat tietää, että Rintala eroaa Rauhanpuolustajien puheenjohtajuudesta, ellei Lennart Meri ole kahdessa viikossa Suomessa.
Kalevassa alkoi ilmestyä Meren kirjoittamia juttuja ja Merestä kirjoitettuja juttuja paljon ennen kuin kenelläkään oli aavistustakaan, että Viro oli itsenäistyvä uudelleen ja juuri tästä Kalevan avustajasta oli tuleva maansa presidentti.
Kulttikirjoitukseksi kohosi Meren syksyllä 1989 Kalevan kulttuuriosastoon kirjoittama pohdinta siitä, onko Virolla huonetta Hotelli Euroopassa.
Etenkin perestroikan vuosina Kalevan väki tapasi Merta vieraillessaan Virossa. Kerrankin hän odotteli Saarenmaalla Kaalijärven rannalla kertoakseen siellä Sampo-teoriaansa: sitä että Kalevalan Sampo oli tuohon järveen muinoin syöksynyt meteoriitti. Myrsky jätti kuitenkin kuulijakunnan toiselle rannalle, ja Sampo-juttu jäi sillä kertaa kuulematta.
1980-luvun loppupuolella kävi selväksi, että Merestä oli tulossa virolaisten identiteettiä puolustavalle kansanrintamalle tärkeä hahmo. Tämä kulminoitui etenkin niin sanotussa. fosforiittitaistelussa. Neuvostoliitto oli perustamassa valtaisaa fosforiittikaivosta Itä-Viroon. Ekokatastrofi oli tekemässä neljännesosan Virosta elinkelvottomaksi..
Meri nousi barrikadeille ja vertasi arvovaltaisessa Eesti Kommunist-lehdessä Viroa äitiin ja fosforiittikaivosta äidin tappamiseen, maan kuolemaan.
Ekologista kansannousua Kaleva pääsi kulttuuriosastossaan raportoimaan heti tuoreeltaan 1987 ja todistamaan, että koko lukijakunnalle tutusta Lennartista oli hyvää vauhtia tulossa kansallissankari.
Kun Lennart Merestä sitten lokakuussa 1992 tuli ensimmäinen vapaissa vaaleissa valittu Viron tasavallan presidentti sodan jälkeen, hän oli Kalevan silloiselle lukijakunnalle perin tuttu mies.