Märkää lunta tippuu taivaan täydeltä. Lämpömittari nippanappa nollassa ja mieli piirun verran pakkasella. Hiihtouralle on satanut senttimäärin tuoretta lunta ja lisää tulee. Ensimmäinen vitonen menee kuin tervassa, toinen on jo helpompi ja kolmannella saan kiinni siitä, miksi täällä ollaan. Loppu menee kevyesti, ja läpimärkänä kotiin ajellessa olo on hyvä ja mieli puhdas sinne kertyneestä roskasta.
Urheilu ei tietenkään ole ainoa autuaaksi tekevä harrastus. Jokainen lataa akkunsa ja hakee mielihyvänsä sieltä, minkä itselleen omimmaksi kokee.
Liikunta on kuitenkin osa monen suomalaisen arkea. Vastikään julkistetun EU-komission eurobarometritutkimuksen mukaan suomalaiset ja ruotsalaiset harrastavat kaikista EU-kansoista eniten urheilua. Suomalaisista ja ruotsalaisista 72 prosenttia harrastaa jotakin urheilulajia vähintään kerran viikossa, kun EU-kansalaisista keskimäärin vain 40 prosenttia yltää vastaavaan suoritukseen.
Tutkimustulos ei ole yllättävä, kun katsoo ympärilleen. Suomalaiset pyöräilevät, lenkkeilevät, kävelevät ja mennä viuhtovat säässä kuin säässä vuodenaikaan katsomatta.
Terveelle ihmiselle liikkuminen on harvoin pahasta. Kansanterveydellisten näkökohtien lisäksi hyöty itsensä voittamisesta ja sohvalta noususta koituu lyhentämättömänä itselle, niin fyysisenä kuin henkisenäkin pääomana. Hyväkuntoinen ja hyväntuulinen ihminen jaksaa enemmän, ja jakaa siinä sivussa hyvinvointia läheisilleenkin.
Liikunnan merkityksen huomaa selvimmin silloin, kun se syystä tai toisesta puuttuu elämästä. Pitkän sairastuskierteen jälkeen urheilun palauttaminen arkeen oli ainakin allekirjoittaneelle vaikeaa. Vaikka järki hoputti juoksemaan, mukavuudenhalu keksi mitä mielenkiintoisimpia selityksiä, miksi pysyä kotona.
Yksi tehokkaimmista itsensäpettämiskeinoista on uskotella itselleen, että ei ole aikaa. Lähes poikkeuksetta tämä on tekosyy. Harvan ihmisen elämä on niin kiireistä, etteikö muutaman kerran viikossa ole aikaa liikkua. Kyse lienee valinnoista. Urheilun ei tarvitse olla maratonharjoittelua tai hikihiihtoa. Rauhallisella kävelyllä, uinnilla tai paritanssilla saa paljon hyvää itselleen siinä missä toinen motivoituu sykerajoista ja tiukoista treeniohjelmista. Liikunnan aloittaminen on vaikeaa, mutta kun löytää itselle sopivan lajin, saattaa yllätyksekseen lukeutua himourheilijoiden kaartiin.
Kunnon koheneminen, painon putoaminen tai läpitarvottu massahiihto kirittää, joskus liikaakin. Omalla kohdallani seuraava haaste piileekin tässä. Kuinka pitää mopo käsissä. Jos liikkumisesta tulee liian suuri intohimo, muodostuu se helposti stressaavaksi ja liian raskaaksi tavalliselle tallustelijalle. Lenkille on päästävä sen seitsemän kertaa viikossa, olipa mikä oli. Suomalaiset ottavatkin urheilun vakavammin kuin EU-kansalaiset keskimäärin. Eurobarometrin mukaan suomalaisista vain 26 prosenttia kertoo harrastavansa urheilua hauskanpidon takia. Ruotsalaisista taas yli puolet liikkuu puhtaasti ilokseen.
Liikunnan ja mielenterveyden suhdetta on vaikea määrittää täsmällisesti, mutta useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että liikuntaa harrastavat ihmiset ovat yleensä tunne-elämältään tasapainoisempia kuin liikuntaa vähän harrastavat. Kohtuullisen liikuntaharrastuksen avulla ihminen voi myös kehittää stressinsietokykyään.
Liikuntaan liittyvän mielenvirkistyksen katsotaan liittyvän myös fyysiseen suorituskykyyn ja kehon hallintaan, joka lisää itseluottamusta ja parantaa itsetuntoa. Kannattaa ainakin kokeilla.
***
STM:n mukaan alkoholin kulutus on kasvanut, suhteellisesti eniten naisilla ja yli 50-vuotiailla. Myös alkoholisairaudet ja -kuolemat ovat lisääntyneet. Onneksi nuorten humalajuominen on sentään vähentynyt.