Records Are Forever -albumi
julkaistaan 6.5.
Don Johnson Big Band esiintyy Oulun 45 Specialissa 7.5.
Don Johnson Big Bandin räppäri Tommy Lindgren ei vielä tiedä, kyykyttääkö hän yleisöä tulevilla keikoilla. Jos kyykyttää, se ei ole vallankäyttöä.
Nettisivuillanne lukee, että omia suosikkejasi yhtyeesi tuotannosta ovat instrumentaalikappaleet. Inhoatko ääntäsi, Tommy Lindgren?
Välitän äänestäni ja joskus kuuntelen sitä vähän liikaakin. Se on huono vitsi, varsinkin nyt, kun uudella albumilla ei ole yhtään instrumentaalibiisiä.
Records Are Forever on vihdoin valmis. Sinulta kysytään aina uuden julkaisun yhteydessä myös ihmisoikeusasioista. Onko se taakka vai etuoikeus?
Tuntuu hassulta, jos vielä kysytään Amnesty-hommistani. Siitä on kulunut jo yli viisi vuotta, kun lopetin ne duunit. Toki olen niiden jälkeenkin ottanut osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, joten aihe pysyy mukana.
Miten menestys muutti elämääsi?
Bändi vei enemmän aikaa, eikä ollut enää mahdollista käydä päivätöissä. Musiikin valtavirtaa lähentyminen toi enemmän ja erityyppisiä keikkoja. Ihmiset tunnistavat herkemmin, mutta kukaan ei ole tullut aukomaan päätään, että "sä oot Lindgren paska jätkä". En ole ollut hetkeäkään pahoillani, että tässä näin kävi.
Onko neljäs levynne yhteiskunnallisesti kantaaottava?
Muutamassa biisissä on epämääräistä tajunnanvirtaa, jonka voi tulkita jopa poliittisena. Joissakin aiheet ovat arkipäiväisiä, eikä toisissa välttämättä ole muuta sisältöä kuin riimeillä leikittely sanojen muodon vuoksi.
Sinusta tulee syksyllä poplyriikanopettaja Avain-kustantamon kirjoituskurssille. Mikä tekee tekstistä hyvän?
Pitäisin kiinni omakohtaisuudesta, sitä kautta tulee omaperäisyys. Biisin ei tarvitse olla kauhean henkilökohtainen, mutta sen pitäisi olla relevantti tekijälleen. Se näkyy, jos teksti on tehty mekaanisena suorituksena.
Miten suhtaudut kritiikkiin?
Mielestäni hyvin, mutta samalla tavalla kuin kuka tahansa luovan työn tekijä. Jokaisella on täysi oikeus olla tykkäämättä musiikistamme, mutta kyllä kielteinen palaute aina nipistää. Edellisten albumien kohdalla sitä on tullut niin vähän, että sitä on jopa odotettu. On aina epäilyttävää, jos kaikki tuntuvat diggaavan.
Mitä haluat sanoa faneille, jotka ovat säilyttäneet aarteinaan lavalta heittämäsi hikiset pyyhkeet?
Olen itsekin säilyttänyt pyyhkeen, jonka nappasin talteen The Rootsin keikalta Vanhalla Ylioppilastalolla 1. helmikuuta 1997. Ymmärrän sen kiintymyksen - ei niinkään siihen likaiseen pyyhkeeseen sinänsä vaan siihen, mitä se edustaa.
Kuinka tärkeä The Roots sinulle on?
Sitä bändiä on tullut seurattua kaikista pisimpään. The Rootsin keikka viime kesän Flow-festivaalilla oli erittäin hieno kokemus.
Miten räppäri pääsee flow´hun?
Siihen pääseminen on yhdistelmä tiukkaa keskittymistä ja sopivaa rentoutumista. Kertosäkeiden alut pitää muistaa ja loppu tulee automaatiolla, mutta säkeistön pitää olla monta kertaa harjoiteltu. Olisi kiinnostavaa tehdä aivotutkimusta siitä, mitä keikkojen aikana tapahtuu.
Vieläkö teillä on tapana kyykyttää yleisöä?
En tiedä, kun emme ole keikkailleet aktiivisesti yli puoleentoista vuoteen. Olen käynyt faijani kanssa periaatteellisen keskustelun kyykyttämisestä. Hän näki sen kyseenalaisena, kun lavalta komennetaan ihmisiä maahan. En pitäisi sitä vallankäyttönä vaan hyvin lempeänä ohjeistamisena, bändi ja yleisö menevät yhdessä kyykkyyn.
Uudella L.L.H.-musiikkivideolla tanssii Tero Saarinen. Lähtisitkö itse mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, jos pyydettäisiin?
Tuottaja Saku Tuominen kysyi joskus ohimennen samaa. Silloin kävi se valitettava tapaus, kun Kirkan piti osallistua, mutta hän kuoli. Taisin vastata, että en helvetissä! Ohjelmaan näyttää liittyvän huonoa karmaa, mutta never say never.