Millainen on Oulun kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla? Pakko vastata kuin teoksen päähenkilö, että toiselta puolen ja toiselta puolen... Siitä kun löytyy sekä hyvää että huonoa, lentävää ja linkuttavaa.
Tässä tulkinnassa Anatevkan kylän asukkaita ja heidän huoliaan tarkastellaan lempein katsein, samaan tyyliin kuin viimeksi korpiloukkolaisia Oulun oopperan Punaisessa viivassa. Linjaa säestävät myös Jyrki Sepän lavastus ja Pasi Räbinän puvustus.
Ohjaaja Leena Salonen ei havaittavasti tuputa mitään uutta näkökulmaa, ei edes rakkaudesta ja naiseudesta. Jos kuulut niihin, jotka ovat vaatineet kaupunginteatterilta kansanomaisempaa tarjontaa ja viihdettä, niin ei kun lipun ostoon.
Aikakirjojen mukaanhan tämä kansannäytelmän seurapiiriversio tehdään Oulussa vain joka 38. vuosi.
Nykyteatterin faneille ja kiivaimmille musiikki-ihmisille esitystä voi suositella varauksin. Reilusti epäpuhdasta laulua ja vinoutunutta orkesterisoundia kantautuu korviin enemmän kuin ammattiteatterissa pitäisi.
Kesälavoille Viulunsoittajan voi tuottaa vaikka pelkän haitarin säestyksellä, mutta mitä lähemmäs Broadway-versioita kurotetaan, sitä suuremmiksi kasvavat myös musiikillis-tulkinnalliset vaatimukset.
Jorma Uotisen perinteitä kunnioittavien koreografioiden myötä musikaali nousee nyt parhaiten siivilleen. Tanssit tuovat näyttämölle kaivattua happea, kun nuoret ammattikorkeakoulun lahjakkuudet haluavat näyttää täysillä, mitä kaikkea osaavat. He vetävät innostuksellaan koko näyttelijäporukan menoon mukaan esimerkiksi hääkohtauksessa.
Vastakkainen tapaus on Tevjen täyteen sullottu uni, joka lopulta hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Yleensäkään kaikkia henkilöohjauksen rytmityksiä ei ole ehditty viimeistellä ihan loppuun asti suhteessa tilaan ja musiikkiin.
Onneksi maitomies Tevjen ydinperheen osalta näyttelijäntyö on kuitenkin tasalaatuista, ja koko perhe hallitsee myös laulupuolen riittävän uskottavasti.
Kari J. Ristolainen (Tevje) tuntuu aluksi vähän valjulta ja kankeakieliseltä, mutta siinä piilee kasvun siemen. Illan edetessä rooliin karttuu mukavasti lisää painoa ja syvyyttä.
Anneli Niskanen (Golde) ymmärtävänä matriarkkana sopii aviopuolisonsa mittasuhteisiin. Vanhimmat tyttäret, Anne Syysmaa (Tzeitel), Merja Pietilä (Hodel) ja Heli Haapalainen (Chava), muodostavat eloisan kolmikon.
Virkeiden tapausten joukkoon Viulunsoittajassa lukeutuu myös Anneli Juustinen (Jente).
Rauno Rännälin luotsaama musikaaliorkesteri on sullottu katettuun neliskulmaiseen rooppiin, joka olemassaolollaan rajoittaa näyttämötoimintaa.
Montusta kuuluu kaiuttimien kautta enimmäkseen diskanttisävyjä, rumpukomppia ja letkeää basson jumputusta. Täyden orkesterin rikkaista soinneista voi katsomossa vain haaveilla.
Luomuinta on itse viulunsoittaja näyttämöllä, taipuisa instrumentalisti Ivan Zotev.
Joseph Stein -- Jerry Bock -- Sheldon Harnick: Viulunsoittaja katolla. Suomennos Esko Elstelä. Ohjaus Leena Salonen. Kapellimestari Rauno Rännäli. Koreografia Jorma Uotinen. Lavastus Jyrki Seppä. Puvut Pasi Räbinä. Rooleissa Kari J. Ristolainen, Anneli Niskanen, Anne Syysmaa, Merja Pietilä, Heli Haapalainen, Riina Uimonen, Elina Peltoperä, Anneli Juustinen, Tomi Enbuska, Liisa Toivonen, Mikko Leskelä, Hannu Pelkonen, Pentti Korhonen, Jussi Ahtinen, Pekka Kurttila, Timo Reinikka, Aki Pelkonen, Ari Laurinaho, Mirjami Kukkola, Leena Reinman, Hannu Kangas. Viulunsoittaja Ivan Zotev. Kyläläisiä ym: Aukusti Kiuru, Tommi Kostekivi ja Raoul Mahjneh. Tanssijoita ja musikaaliorkesteri. Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 19.2.