Oulun kaupunginteatterin Kalevala vierailee Tampereen Teatterikesässä perjantaina 11.8. kello 20 ja lauantaina 12.8. kello 15 Tampereen Työväen Teatterissa.
Kalevalan valosuunnittelu, puvustus ja lavastus ovat parhaillaan esillä Teatterimuseon Illusion 2006 -näyttelyssä Helsingissä. Näyttely esittelee merkittävimpiä suomalaisia teatteriproduktioita lavastustaiteen, pukusuunnittelun ja valosuunnittelun osalta 28.8. saakka.
Kalevala siirtyy tämän päivän aikana Oulun kaupunginteatterista Tampereen Työväen Teatterin näyttämölle.
Valosuunnittelija Riikka Vuorenmaalla ja kumppaneilla on kova urakka. Koko torstaipäivä käytetään siihen, että nostetaan lamppuja kattoon ja vedetään ohjaussignaalien kaapeleita.
Valinta Tampereen Teatterikesään on suuri kunnia ja arvostuksen osoitus. Niinpä kaiken pitäisi toimia, vaikka työväen teatterissa onkin Oulua pienempi pyörönäyttämö eikä aivan yhtä uudenaikaista valokalustoa.
"Valoissa tulee isoimmat muutokset. Pelottaa, sillä näin isoa siirtoa en ole tehnyt koskaan ennen. Se on vaatinut paljon ennakkotyötä jo toukokuussa. Liikkuvat heittimet ovat käytännössä tietokoneita. Osa lampuista korvataan toisentyyppisillä heittimillä. Joudumme vuokraamaan kalustoa jonkin verran, osa otetaan Oulusta mukaan."
Maisema ihmisessä
Kalevalan valot ovat vaikuttavat, tila ilmava ja kankaat alttiit projisoinneille. Valojen suunnitteluun Riikka Vuorenmaa otti iskulauseekseen: Maisema on olemassa vain ihmiselle!
"Kun ohjaaja Samuli Reunanen soitti minulle ja kysyi, lähtisinkö mukaan tekemään Kalevalaa, niin ajatus nauratti hyvin paljon. Ensimmäiseksi piti päästä eroon liiasta kunnioituksesta. Gallen-Kallela meni heti semmoiseen kieltoon, että sinne päin ei vilkuillakaan", Vuorenmaa kertoo.
Työryhmä ei halunnut tehdä jylhää kansalliseeposta vaan ihmisen mittaisia tarinoita.
"Rupesin katselemaan mittakaavoja. Valitut projisointikuvat ovat puita. Jossakin vaiheessa ajattelin, että ne voisivat olla vaikka horsman versoja. Mittakaava oli tärkeä, ettei missään tapauksessa lähtisi käsittelemään kansakuntaa vaan näkökulma säilyisi pienessä ihmisessä."
Työryhmä imi ideoita eri suunnista. Johanna Sinisalon romaani Sankarit auttoi pukusuunnittelija Riitta Rauniota sijoittamaan kalevalaiset tarina nykypäivään. Riikka Vuorenmaalle vielä tärkeämpiä inspiraation lähteitä olivat Elina Brotheruksen, Marja Pirilän ja Veli Granön valokuvat.
"Valokuvat ovat minulle aina tärkeitä. Melkein juttu kuin juttu, niin selaan paljon valokuvia. Sellaisiakin, jotka eivät ensikatsomalta millään tavalla liity asiaan. Väreissä, sommittelussa tai viestissä voi olla jotakin, joka liittyykin toteutettavaan teokseen."
Eräässä Elina Brotheruksen valokuvassa kiehtoi istutettujen puiden kasvaminen vedestä. "Toteutimme saman idean näyttämölle."
"Marja Pirilän loistavat camera obscura -kuvat valaisevat ihmisen ja hänen maisemansa suhteen. Halusin tehdä juuri samanlaisen suhteen projisointien ja Kalevalan henkilöiden välille", Vuorenmaa hehkuttaa.
Lavastaja Maija Tuorilan lähtökohtana oli yksinkertainen, jopa karu näyttämöestetiikka, jossa yhdistyvät erilaiset materiaalit, luonto ja kitsch. "Ohjaajalla oli esimerkiksi ideana, että hauen leukaluu olisi valkoinen muovinen puutarhatuoli."
Suosikit ovat synkeitä
Millaista on hyvä valosuunnittelu?
"Semmoista, joka liikauttaa katsojaa. Kun itse katson esityksiä, saan valoista ihan fyysisiä reaktioita, adrenaliini nousee tai laskee ja myötätunnot liikkuvat."
Vuorenmaa mainitsee Kalevalasta kaksi lempivalotilannetta. Synkeät ovat hänelle helposti suosikkeja.
"Tykkään Tuonelan joki -kohtauksesta, jossa näyttämölle vedetään musta jätesäkkijoki ja siihen öljynvihreä valo. Palavat länget eli tulen väri ja vihreä menevät hyvin yhteen. Muovin ja luonnottoman värin ansiosta maisema on jollakin tavalla kuollut. Lemminkäisen äiti haravoi poikaansa valonheittimellä. Kun valokiila osuu katsojan silmiin, tulee sellainen häikäisy, joka uppoaa fyysisestikin."
Toinen suosikki on sambaorkesteri eli Kullervon ja Untamon kohtaus, jossa on televisio orkesterin keskellä.
"Sillä hetkellä kun Kullervo tappaa Untamon, televisiosta ja taustakankaasta molemmista putoavat kuvat pois. Se on minusta aika iso efekti: maailma tyhjenee."
Kalevalan visualisoinnissa valosuunnittelu oli tärkeässä ja tasa-arvoisessa roolissa puvustuksen ja lavastuksen kanssa. Riikka Vuorenmaa itse luonnehtii lopputulosta geometriseksi, mutta silti eläväksi.
"Etukäteen arvelutti suuri linja, mutta se löytyi ja pysyi hanskassa. En sortunut mahtailuun, mutta en myöskään pipertämiseen."
Riikka Vuorenmaata kiinnostavat kovasti myös varjot, hämärä ja pimeys. Niitä ajatellaan vielä kovin vähän teatterissa.