Jo lähikaupan eläinruokahyllyllä joutuu aprikoimaan kuivaraksujen, tölkkien, makkaroiden ja annospussukoiden välillä. On lihaa, lohta, riistaa, kanaa, kasviksia, gourmet-annosta ja makupalapussia. Lisäksi tarjolla ovat lemmikkieläinkauppojen ja eläinlääkäriasemien terveyttä edistävät ruokavalikoimat. Hinnat vaihtelevat kymmenistä senteistä kymmeniin euroihin.
Myös netissä kaupitellaan ruokia ja annetaan runsaasti erilaisia ruokintasuosituksia. Osa vannoo raakaravinnon nimeen ja toiset taas kertovat kokkaavansa koirilleen ja kissoilleen erilaisia sisäelinkeitoksia. Miten tämän informaatiotulvan keskellä pitäisi toimia?
Pieneläinhoitaja Jaana Siekkinen eläinlääkäriasema Akuutista painottaa, että yhtä oikeaa oppia ei ole.
"Tärkeintä on se, että eläin saa oikean määrän sille sopivaa ruokaa. Se voi olla yhtä hyvin teollisesti valmistettua tai sitten kotona tehtyä, sillä molemmat ovat eläimen ravinnonsaannin kannalta yhtä hyviä vaihtoehtoja."
Siekkisen mukaan koiran ruokavaliosta kolmasosan pitäisi olla lihaa ja lopun hiilihydraatteja, kuten pastaa, perunoita, riisiä tai kasviksia. Kissa tarvitsee enemmän eläinperäistä energiaa. Kissan ravinnosta kahden kolmasosan tulisi olla lihaa ja kolmanneksen hiilihydraatteja.
Useimmissa kuivamuonissa ja purkkiruoissa ravintoarvot ovat kohdallaan. Siekkisen mukaan teollisissa valmisruoissa on silti eroja. Laadukkaammat murkinat sisältävät enemmän energiaa ja niissä on monipuolisemmin vitamiineja ja hivenaineita.
"Kaikki valmisruoat sisältävät ravintoarvojen minimitason. Kalliimmissa ruoissa esimerkiksi raaka-aineisiin, niiden kypsennykseen ja muihin valmistusmenetelmiin on satsattu enemmän."
Siekkisen mukaan ei ole väliä, tarjoaako lemmikilleen kuivamuonaa vai pehmeää purkkiruokaa. Koira voi huoletta popsia koko aikuisikänsä samoja kuivia papanoita, kunhan vettä on tarjolla koko ajan.
"Eläin ei kaipaa monipuolisia makunautintoja, vaan sille on tärkeintä saada ruoasta energiaa", hän huomauttaa.
Siekkisen mukaan yksinkertaisinta on syöttää kissoille ja koirille niiden ikäkauden mukaista valmisruokaa. Pentu tarvitsee erilaista ruokaa kuin aikuinen eläin. Ihmisten aterioiden jämät eivät kelpaa lemmikkien pääravinnoksi.
Raakaravinnon tarjoiluun Siekkinen ei lemmikin omistajia rohkaise. Lihat ja kalat on hänen mukaansa turvallisinta kypsentää. Myös luiden kanssa hän kehottaa varovaisuuteen.
"Eläinlääkärit eivät suosittele luiden antamista. Täällä meilläkin hoidetaan paljon koiria, jotka ovat saaneet luista ummetuksen tai suolitukoksen. Pureksimista varten valmistettu puruluu on turvallisin vaihtoehto."
Toisella linjalla ovat BARF-ruokinnan kannattajat. Bones and raw food -aatteen mukaan koirien ruokavalion tulisi muodostua etupäässä luista ja kypsentämättömästä lihasta. Monet "barffaajat" kertovat hyötyneensä erikoisruokavaliosta, esimerkiksi sairastelut ovat vähentyneet. Myös kissojen raakaravintoaate tunnetaan maailmalla. Molemmat ruokintasuuntaukset tähtäävät luonnonmukaisuuteen sekä säilöntäaineiden ja lisäaineiden välttämiseen.
Suurin lemmikkien ravitsemukseen liittyvä ongelma on ylensyöttäminen. Siekkisen mukaan ylipainoisia kissoja ja koiria näkee päivittäin eläinlääkäriasemalla. "Itse asiassa monet eläinten vaivoista liittyvät lihavuuteen. Esimerkiksi nivelvaivat ja diabetes voivat olla ylipainon seurausta."
Siekkisen mukaan lemmikki lihoo yleensä huomaamatta. Kissan ja koiran kylkikaarien olemassaoloa kannattaakin seurailla.
"Kylkikaaret eivät saa peittyä rasvan alle, sillä ne pitää tuntea selvästi sormin tunnustelemalla. Eläin ei saa olla pötkö, vaan sillä kuuluu olla muuta kroppaa kapeampi vyötärö. Kissoilla liikapainon näkee usein vatsan alla roikkuvana läskinä."
Lemmikin lihavuus on yleensä omistajan syy, sillä ihminen on se, joka eläimelle ylimääräisen ruoan antaa. Koirat ja kissat saattavat napostella ajankulukseen, eivätkä ne osaa kontrolloida syömistään. Ruoan kerjääminen tai jääkaapin vieressä norkoilu ei useinkaan ole merkki nälästä, vaan kyseessä on opittu tapa.
Siekkinen suosittelee lemmikeille kahta tai kolmea päivittäistä ruokailukertaa. Annoksen kokoon vaikuttaa eläimen ikä ja aktiivisuus. Kasvuikäinen pentu tarvitsee enemmän energiaa kuin vanhus. Metsästyskoiran energiankulutus on toista kuin kotikoiran.
"Ruokien valmistajat ovat määritelleet yleensä annoskoot, ja niistä on hyvä aloittaa. Kun aikuisen eläimen paino pysyy samana, energiansaanti on tasapainossa", hän tähdentää.