"Voi miten ihanaa! Tuntuu, että tässä on Oton tuoksukin vielä", huokaa inarilainen kuvataiteilija Sirkka Vuori-Portti ja tuoksuttelee pitkäaikaisen koirahoidokkinsa karvoista kehrättyä lankaa.
"Näkee selvästi, että tässä on Oton villaa", hän silittää lankakerän pehmeää, luonnonvalkoista pintaa, josta nousee kevyttä hahtuvaa.
Vuori-Portti huolehti monet vuodet koiraystävästään Otosta sen emännän työmatkojen aikana. Ja kun Otto sitten 13-vuotiaana syksyllä 2007 jätti tämän maan, oli suru yhtä suuri niin sen omassa kodissa kuin hoitokodissakin.
Mutta emännän yli kymmenen vuoden aikana keräämistä karvoista kehrätty lanka tuo lohtua - ja palauttaa mieleen monia muistoja.
"Otto oli kyllä niin mahtava koira", Vuori-Portti huokaa ja miettii hartaasti, mitä langoista kutoisi: tekisikö myssyn ja säärystimet vai villapaidan. Säärystimet tuntuvat liian arkisilta mutta villapaita lankojen arvoiselta kohteelta. Isoilla puikoilla siitä tulisi kuohkea eikä liian kuuma, hän arvioi, ja pyöräyttää puikoilla mallitilkun. Sen pinta ja paksuus tuntuvat juuri sopivilta.
Unkarilaista ristipistokirjaa selaillen Vuori-Portti suunnittelee villapaitaan soveltuvia kuvioita.
"Luonnonvaalea on valon väri, se ei tee surulliseksi. Se on niin kuin Otto", hän toteaa.
"Yksivärinen olisi melkein hauskempi kuin kuviollinen ja konstailemattomassa villapaidassa lanka pääsisi oikeuksiinsa", hän pohtii.
"Helmaan ja ehkä olkasauman lähelle voisi tehdä kuvioraidan..."
Puhe kääntyy taas Ottoon. "Muistatko, kun se oppi täällä tulemaan pöydälle ja teki sen sitten kotonakin..."
Kehräämössä tiedetään, että koirankarvoista kehrätyissä langoissa muisto omasta lemmikistä säilyy pitkään.
"Asiakkaan ensimmäinen kysymys on usein, saako langat juuri oman koiran karvoista", kertoo kehrääjä Markku Niemi, joka työskentelee vaimonsa Eine Niemen omistamassa Kehräämö Salon-Angorassa Pirkanmaalla.
Yhtenä harvoista suomalaiskehräämöistä se ottaa vastaan myös pieniä karvaeriä. Isot kehräämöt eivät pysty käsittelemään pieniä eriä muuten kuin sekoittamalla kaikki karvat yhteen.
Suurin osa Salon-Angoran asiakkaista kutoo koiransa karvat lapasiksi tai sukiksi, sillä karvan ehdoton valtti on lämpöisyys.
"Koirankarvassa on ilmaonteloita ja sillä on oma sähköisyytensä", Niemi tietää. Koirankarvalanka hylkii myös vettä, joten sukat ja lapaset lämmittävät märkinäkin.
Kudontakelpoista lankaa syntyy, kun laitetaan 30 prosenttia koirankarvaa ja loput lampaanvillaa. Lampaanvillan voi ostaa kehräämöstä. Tarjolla on valkoista, luonnonvalkoista, ruskeaa ja mustaa villaa. Sekoittamalla saadaan myös meleerattua lankaa.
"Ensin tutkitaan koirankarva ja katsotaan, millainen lampaanvilla sille sopii. Sen jälkeen ne esisekoitetaan ja karstataan vähintään kolmesti. Esilanka eli hahtuva etenee kehräysrukille ja siitä kertausrukille, jossa syntyy langan säikeiden määrä", Niemi kertoo. Suosituinta on kolmisäikeinen lanka.
Työ jaksotetaan karvaerien värien mukaan, pääsääntöisesti langat kehrätään tilausjärjestyksessä.
"Puoli vuotta on myyty täysin eteenpäin. Oman lemmikkinsä karvoista kehrätyn lankaerän valmistumista joutuu odottamaan ainakin sen verran, joskus kauemminkin."