Merkilliset tapahtumat ilmavoimien Lapin-majalla ovat toivottavasti yksittäistapaus. Örveltämisten ajan pitää armeijassa olla ohi. Ylimpien upseerien seulonnassa osumatarkkuus pitää saada vielä nykyistä tarkemmaksi.
Tällä hetkellä ei ole vielä oikeuden näkemystä siitä, mitä Ilmavoimien Lapin-majalla tarkkaan ottaen tapahtui syyskuussa 2017. Helsingin hovioikeudessa loppuviikosta kuullut todistajanlausunnot ovat kuitenkin pitkälle yhteneviä ja kertovat häkellyttävää tarinaa.
Vapaaehtoista kertausharjoitusta johtanut Karjalan lennoston tuolloinen komentaja käyttäytyi mukana olleita sotilaita ja siviilejä kohtaan poikkeuksellisen törkeästi, muun muassa nöyryytti näitä nimittelemällä ja oli itsensäkin kertoman mukaan tapahtuman aikana päissään.
Tarinan ei uskoisi kertovan tämän ajan Puolustusvoimista, ei ainakaan Suomesta. Viina, örvellys ja alaisten simputus olivat valitettavan tuttuja ilmiöitä Suomen armeijassa menneillä vuosikymmenillä. On ollut kuitenkin syytä olettaa, että nimenomaan menneillä vuosikymmenillä.
Puolustusvoimat on tehnyt paljon sekä kantahenkilökunnan että varusmiesten koulutuksen uudistamiseksi. Tämä on ollut välttämätöntä. Armeija ei voi sulkeutua muun yhteiskunnan kehityksen ulkopuolelle.
Puolustusvoimien korkeille virkapaikoille on yleensä aina enemmän tarjokkaita kuin on vakansseja. Siksi halutuimmille paikoille on pystytty valitsemaan monipuolisesti kyvykkäitä henkilöitä. Tämä on myös rakentanut julkista kuvaa Puolustusvoimista modernina asiantuntijaorganisaationa.
Lemmenjoen pohjalta nousee nyt kuitenkin ikäviä kysymyksiä. Millainen sisäinen kulttuuri Suomen armeijassa lopulta vallitsee? Kuinka Puolustusvoimien valintaseulasta luiskahtaa läpi merkittäviin tehtäviin henkilöitä, joilta selvästi puuttuu edellytyksiä ja vastuullisuutta tehtävän hoitoon? Ei kai sentään oleteta, että korkeaa virkaa suoraan seuraa siinä tarvittava järki.
Ja vielä: mihin armeijassa tarvitaan viinalla kyllästettyä sidosryhmätoimintaa, aikuisten rellestystä, jonka kustannuksista vastaavat veronmaksajat. Lemmenjoen ”harjoituksen” ansiosta tuskin nousi kenenkään maanpuolustustahto tai -kykykään.
Lemmenjoen tapahtumat saattavat lajissaan olla yksittäistapaus. Ainakin niin pitää toivoa. Uusia tapauksia puolustuslaitoksen maine ei kuitenkaan kestä ilman, että sen uskottavuus kansalaisten silmissä vakavasti murenee.
Niin pitkälle Suomen armeija ei ole muuttunut itseohjautuvaksi organisaatioksi, että aselajien ja koko armeijan ylin johto voisi unohtaa valvontavastuunsa. Lemmenjoen tapauksessa joudutaan nyt selvittämään, kannettiinko vastuuta siinä vaiheessa, kun skandaalimaiset tapahtumat ilmeisesti jo syksyllä 2017 tulivat Ilmavoimien johdon ja Puolustusvoimien komentajan tietoon.
Ilmavoimien tuolloisen komentajan Sampo Eskelisen toimintaa käsitellään oikeudessa ensi viikolla, ja Puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin toimista päätettiin perjantaina aloittaa esitutkinta.
Lopulta oikeuslaitos päättää, miten vastuuta on kannettu. Yhtä vanhaa oppia tapahtumat joka tapauksessa korostavat: jos on paljon valtaa, on paljon vastuuta.