Lemmenjoen kansallispuistosta löytyi viikko sitten 88 grammaa painava kultahippu. Korumainen hippu muistuttaa muodoltaan tähteä tai vaahteranlehteä. Kooltaan hippu on Suomesta löytyneistä luultavasti 15. suurin.
Hipun kaivoi esiin nokialainen Olavi Telilä järvenpääläisen Raija-Liisa Karjalaisen valtaukselta Miessijokeen laskevalta Kaarreojalta, keskeltä Lemmenjoen kansallispuistoa. He yhdessä ovat hipun viralliset löytäjät. Kullankaivajasukuun kuuluva Telilä kertoo suuren hipun löytyneen ruokatauolle lähtiessä. Hän oli nostanut edellisiltana kaivinkoneella kultapitoiselta vaikuttavaa maata ylös ison kasan. Aamupäivällä hän rännitti maata siihen saakka, kun vesipumppuun tuli vika.
-- Jouduin sammuttamaan laitteet. Ennen kuin lähdin syömään, ajattelin katsoa mitä rihloissa on. Siellä oli ensiksi 11-grammainen iso kultahippu, sitten 17-grammainen kultahippu.
-- Niitä siinä aikani ihastelin ja vähän jatkoin vielä, niin siellä sitten oli se 88-grammainen. Sitten vain painoin pään alas, ja sanoin kiitos, Telilä kertoo.
Nimeksi Lemmentähti?
Hippu on 5 senttiä pitkä ja 4,5 senttiä leveä. Kauniin muotonsa puolesta se käy sellaisenaan koruksi, Telilä kuvailee. Nimeä hippu ei ole vielä saanut, mutta nimiehdotuksina on pyöritelty "vaahteranlehteä" ja "lemmentähteä".
Löytäjät etsivät kaikille neljälle hipulle ostajaa.
-- Suurimman hipun arvo on ainakin 25 000 euroa, Telilä sanoo.
Kullankaivajien pääasiallinen tulo ei tule hipuista, vaan pölykullasta, joka myydään esimerkiksi Outokummulle.
Äitikin löytänyt
Lapsesta saakka kaivaneelle Telilälle hippu on suurin löytö. Perheelle kerta ei ole ensimmäinen, sillä hänen äitinsä Marjut Telilä löysi Suomen kolmanneksi suurimman, 251 grammaa painavan Pikkumammutin vuonna 1998 samoilta seuduilta.
-- Olen löytänyt hippuja, mutta en noin lyhyessä ajassa monta kerrallaan. Kun tulin syömästä ja katsoin vielä kerran, niin siellä oli vielä 13-grammainen. Silloin tietää, että on ainakin lähellä niitä kultamaita, Telilä kertoo. Kullan etsimiseen harjaantuu hänen mukaansa kokemuksen myötä.
-- Kun yhden montun kaivaa, se antaa viitteitä siitä, missä päin kultaa on.
Kultaa etsitään jääkausien aikaisten jäätikkövirtojen reiteiltä, kuten nykyisiltä puronuomilta, Telilä kertoo. Lemmenjoella kaivetaan nyt koneilla syvältä samoja maita, joita lapiolla kaivaneet kultamiehet kävivät läpi 40-luvulla.
-- Kyllä sen huomaa, että he tiesivät, missä kultaa on, Telilä sanoo.