oulu Alkuyön hiljaisuus lepää peltojen yllä, kun kempeleläinen Ville Vimpari, 26, lähtee kohti Huovisen Leipomoa.
"Kesät poljen pyörällä maisemia ihaillen ja talvipakkasilla autolla", Ville Vimpari valaisee 16 kilometrin työmatkaansa.
Kun moni meistä uinuu nukkumatin mailla, aloittaa Ville Vimpari taikinanteon punnitsemalla raaka-aineet. Hän valmistaa taikinan ja muotoilee kohonneesta taikina-aihiosta halutun näköisiä ja kokoisia leipomuksia. Kun kello lähestyy aamukolmea, tupsahtaa läheiseltä omakotitaloalueelta asiakkaita juuri kun leipuri ottaa ensimmäisiä lämpimäisiä uunista.
"Koska olen yöt täällä yksin, niin samahan tuo, vaikka yöllä muutaman pullan tai wienerin myyn", hän tuumaa.
Niin vapaa-ajallaan kuin työmatkoillaankin valokuvaava nuorimies sai kipinän kuvaamiseen 10-vuotiaana koulun valokuvauskerhossa.
"Silloin tehtiin mustavalkokuvia neulansilmäkameralla. Harmittaa että olen hukannut nuo kuvat. Tuolloin pyysin vanhemmiltani järjestelmäkameraa, jota en koskaan saanut", Vimpari muistelee. "Nuorempana harrastin myös kilpakävelyä", SM-tasolla kilpaillut mies kertoo.
Kävelyvuosina Ville Vimpari kulutti tossuja ja vuodatti hikipisaroita. Kilpakävelytekniikassa etummaisen jalan polvi ojentuu täydellisesti kantapään tullessa maahan ja pysyy ojennettuna jalan pystysuoraan vaiheeseen saakka.
Vaikka Ville Vimparille kävi niin kuin monelle muullekin lupaavalle urheilijalle - tuli armeija eteen, toimii hän edelleen kävelytuomarina kesäisin järjestettävissä Oulun kisoissa. Myös nuorten SM-kisoissa sekä SM-maantie kisoissa puurtaneiden kävelijöiden tekniikka on ollut hänen valvovan katseen alaisena.
"Armeijan päätyttyä pääsin leipomoon töihin ja lopetin kilpakävelyn. Ensimmäisellä palkalla ostin järjestelmäkameran."
Nykyisin Ville Vimpari kuvaa Nikonin järjestelmädigikameralla, johon hän on hankkinut erilaisia objektiiveja sekä suodinsarjan, salaman ja kolmijalan.
"Käyn kuvaamassa lähes aina aamulla tai illalla, koska silloin valo tulee matalammalta ja saa kaiken näyttämään elävämmältä", Ville Vimpari vinkkaa. Näin tekevät Vimparin mukaan ammattikuvaajat, jotka käyttävät hyväkseen matalalta paistavan, niin sanotun makean valon.
Ville Vimpari kuljettaa kameraa aina mukanaan, ja ottaa kuvia niin luonnosta kuin lapsista. Varsinkin öisin otettuja otoksia on kertynyt paljon. Yöllä kaikki näyttäytyy omana maailmanaan kameran takaa katsottuna.
"Vaikeinta kuvauksessa on saada kuvattava toimimaan haluamallaan tavalla. Omat lapset tuntee hyvin, mutta muiden lapset ja etenkin taustat ovat nopeissa kuvaustilanteissa vaikeita hallittavia."
Kun viimeisetkin juhlavieraat ovat saapuneet, kirkkosali hiljenee ja häämarssi alkaa soida, on Ville Vimparikin paikalla.
"Hääkuvissa on oma jännityksensä, sillä juhlat on tärkeä hääparille. Tähän asti olen saanut kuvistani positiivista palautetta, mutta aina löytyy parannettavaa", Vimpari arvio.
"Tavoite olisi saada kuvat onnistumaan sellaisella varmuudella, että voisin siirtyä ammattilaiseksi ja kuvata ihmisiä ja tuotteita omassa studiossa. Reijo Koirikiven tasoiseksi kuvaajaksi jos kehittyisi, niin siihen olisin perin tyytyväinen."