Sattumaa tai ei, mutta useampi Oulun seudulla toimiva leipomo on laajentamassa tai juuri laajentanut tilojaan. Esimerkiksi Katri Antell tekee parhaillaan isoa laajennusta Oulun Höyhtyällä ja Huovisen leipomo avasi huhtikuussa uudet, entistä suuremmat leipomo- ja myymälätilat Maikkulassa. Pulla-Pirtillä puolestaan on suunnitelmissa laajentaa Perävainion tuotantotiloja uudella lähettämörakennuksella. Asia on kaupungin lautakuntakäsittelyssä.
"Nyt olisi hyvä ajankohta tilojen ajanmukaistukselle, koska rakennuskustannukset ovat pudonneet ja rakentajia on saatavilla", Pulla-Pirtin toimitusjohtaja Hannu Räinä kommentoi.
Leipomoiden laajennusinvestointien samanaikaisuus on ehkä enemmän sattumaa kuin mitään muuta, arvioi Suomen Leipuriliitto ry:n toimitusjohtaja Mika Väyrynen.
"Mutta kieltämättä aika monella alueella laajennustöitä on hiljattain tapahtunut. Nyt arvioidaan ehkä olevan sopiva aika sellaisille", hän sanoo.
"Laajentumiseen liittyy aina riskejä"
Väyrysen mukaan monissa leipomoissa mietitään myös mahdollisuuksia laajentaa toimintareviiriä. "Laajentumiseen liittyy aina riskejä, lähinnä muiden kilpailijoiden vuoksi. Mutta jos ei ota mitään riskiä, menestymismahdollisuudet voivat kaventua entisestään."
Viime vuoden lopussa Suomessa harjoitettiin leipomotoimintaa 749 yrityksessä. Neljän viime vuoden aikana toimintansa on lopettanut satakunta leipomoa.
Lopettamispäätöksiin vaikuttavat Väyrysen mukaan päivittäistavarakaupan ketjuuntuminen sekä palkka-, energia- ja raaka-ainekustannusten nousut, joita on ollut vaikea saada siirretyksi leivonnaisten hintoihin. Tällä haavaa raaka-aineiden hinnannousu on pysähdyksissä, mutta palkkakustannukset ovat yhä kasvussa.
"Toiminta ei ole kannattavaa, jos tuotteesta ei saa riittävää hintaa", Väyrynen sanoo. Hän myöntää, että leivän hinta herättää intohimoja. Hänen mielestään leivän kalleus on kuitenkin suhteellista.
"Yksi oluttölkki maksaa suunnilleen saman verran kuin ruisleipä. Oluttölkki tuo yhdelle ihmiselle nautinnon ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun taas ruisleivästä riittää nelihenkiselle perheelle syötävää noin vuorokaudeksi", Leipuriliiton toimitusjohtaja heittää.
Pari vuotta vanhojen tilastotietojen perusteella ruuan osuus kulutusmenoista on Suomessa noin 12 prosenttia. Leivän ja viljatuotteiden osuus kotitalouksien ravintomenoista taas on 17 prosenttia.
Kaupan hyllytilasta tiukkaa taistelua
Leipomoalan suurimpia haasteita on saada tuotteita kaupan hyllyille. Voimakkaasti ketjuuntuneessa päivittäistavarakaupassa päätökset myymälöiden valikoimista tehdään pääosin valtakunnallisesti, ja parhaimmat hyllypaikat on varattu tyypillisesti valtakunnallisille toimijoille, Väyrynen huomauttaa.
Leipuriliiton mukaan Fazerin ja Vaasan & Vaasan -leipomoiden osuus markkinoista on 60 prosenttia. Kymmenen-kahdenkymmenen muun suuren tai keskisuuren leipomon osuus on noin 20 prosenttia ja lopuille, runsaalle 700 leipomolle jää 16 prosentin siivu. Tuonnin osuus on nelisen prosenttia.
"Jotkut pienimmät leipomot eivät edes lähde yrittämään kauppaan pääsyä. Sitä vastoin niillä on omia kahviloita ja myymälöitä jakelukanavina", Väyrynen sanoo.
Leivän kulutus on pysynyt Mika Väyrysen mukaan pitkään ennallaan. Virallisia kulutuslukuja on hänen mukaansa vaikea saada, mutta alan järjestössä yhden ihmisen vuosittain syömäksi leipämääräksi kerrotaan 51 kiloa.