Leipäjonot ilmestyivät suomalaiseen elämänmenoon 90-luvun laman aikaan. Vuosituhannen vaihtuminen ei siirtänyt ilmiötä historiaan. Eihän se muuttanut paljon muutakaan. Tutkimusten mukaan kymmenettuhannet suomalaiset sanovat kärsivänsä säännöllisesti nälästä. Joku on ehtinyt veistellä, että miksipä eivät mene syömään. Lohkaisu on kehno, mutta kuvaa hyvin yhteiskuntaamme pesiytynyttä välittämisen puutetta.
Onneksi muiden hätä koskettaa yhä monia. Kirkko, Pelastusarmeija ja Mannerheimin lastensuojeluliitto tekevät ansiokasta työtä jakaessaan ruoka-apua. Niin tekee pääkaupunkiseudulla myös Veikko Hursti ja koko maassa moni muu vapaaehtoistyöntekijä.
Poliittiset päättäjät ovat sen sijaan hoitaneet osansa huonosti. Niin voi sanoa, kun vertaa tilannetta naapuriimme Ruotsiin. Siellä ei tarvita EU:n tarjoamaa ruoka-apua. Kolmas pohjoismainen EU:n jäsen, Tanska, ottaa tosin myös vastaan hieman EU:n ruoka-apua, mutta meihin verrattuna mitättömästi.
Kaikki EU-apua välittävät yhdistykset ja seurakunnat lisäävät pakettiin omaa osuuttaan. Anti olisi muuten yksipuolista. Esimerkiksi tuoreita hedelmiä ostetaan, mutta niitä tulee myös kaupoilta lahjoituksina.
Ei Suomi sentään suhteessa suurimpia ruoka-avun vastaanottajia EU:ssa ole. Silti ruoka-avun tarpeessa olevien määrä kertoo, että kaikki asiat eivät ole meillä kohdallaan.
Ruuan jakeluun osallistuvat torjuvat väitteet, että tarvitsijat olisivat enimmäkseen uusavuttomia nuoria, jotka tuhlaavat rahansa kaikkeen muuhun ja ruoka on saatava ilmaiseksi. Vastaanottajissa on varmasti myös sellaisia, jotka eivät osaa työstää jauhoja leiväksi tai pullaksi. Jotkut on alkoholismi saanut kehnoon jamaan. Mutta suuri ydinjoukko koostuu niistä, jotka pitkäaikaistyöttömyys on nujertanut täysin. Osalla ei enää ole aloitekykyä mennä millekään kurssille, ei edes leipomista opettelemaan.
Totta on, että vanhoja ihmisiä on ruoka-apua vastaanottavissa vähän. Se ei silti todista, että kaikki eläkeläiset pärjäävät hyvin. Vanhat ihmiset ovat vain tottuneet ajattelemaan, että ilmaisen ruuan hakeminen on häpeistä suurin. He kuuntelevat mieluummin kurnivaa vatsaa. Nuoremmat osaavat suhtautua asiaan väljemmin.
Nälkä loppuu Suomesta vasta siiten, kun pitkäaikaistyöttömyys on nitistetty. Ja pienimmät eläkkeet korjattu tasolle, jolla voi elää.
Niin käy, jos istuvan hallituksen ohjelma toteutuu. Niin olisi käynyt, jos kolmen edellisen hallituksen ohjelmat olisivat toteutuneet. Moni on menettänyt juuri jatkuvan suurtyöttömyyden takia luottamuksensa politiikkaan.
Voihan olla, että ikäluokkien pieneneminen hoitaa asian. Voi käydä myös toisin. Yhteiskuntaan saattaa jäädä joukko, joka ei työllisty millään. Syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden on todettu periytyvän.
Sellainen kierre on katkaistava. Ei Suomi niin köyhä ole, ettemmekö siihen pystyisi.
Ruotsissa lähdettiin laman aikana siitä, että työttömyys ei saa karata käsistä. Ehkä naapurissa oli siihen enemmän varaa, kun muun muassa pankkikriisi hoidettiin toisin ottein, vähemmän rahaa käyttäen. Nyt Ruotsissa ei tarvitse jakaa ruoka-apua.
On oikein ja välttämätöntä parantaa yrittäjyyden edellytyksiä, jotta työpaikkoja syntyy. Vaikka joku työllistää yritystoiminnallaan vain itsensä tai lisäksi jonkun perheenjäsenensä, sekin on loistava suoritus.
Kaikki työttömät eivät sellaiseen kykene. He tarvitsevat muutakin kuin ruoka-apua. Vanha totuus on, että työhön oppii parhaiten työtä tekemällä. Se pätee yhä. Harva on heti mestari. Monille alku voi olla hyvinkin haparoivaa. Ellei mahdollisuuksia työn oppimiseen tarjota, pitkäaikaistyöttömyys jää pysyväksi osaksi suomalaisuutta.