Talouden kohentuminen ei kosketa tasapuolisesti kaikkia kansalaisia. Toisilla pyyhkii hyvin, mutta samaan aikaan on kasvanut se joukko, joka ei pärjää omillaan eikä edes yhteiskunnan sosiaalituen turvin.
Tämä heijastuu siihen, että EU:n ruoka-avulla ja muilla tavoilla jakoon saatavalla ilmaisella ruualla on koko ajan kasvava kysyntä. Tätä voi pitää hyvinvointivaltion häpeäpilkkuna, jonka pitäisi herättää päättäjät tekemään asialle jotain.
Aamulehden mukaan seurakuntien jakaman ruoka-avun tarve on lisääntynyt viime vuosina. Kun lamavuonna 2008 jaettiin 69?000 ruokakassia, kassien määrä kohosi viime vuonna jo yli 100?000:n. Eniten EU-ruoka-apua jaettiin Oulun hiippakunnan alueella. Seuraavana tulivat Tampere, Lapua ja Kuopio.
Vain osa kaikesta ilmaisjakoon tulevasta ruoasta on EU:n tukemaa, ja seurakunnat ovat vain yksi monista ruoan jakajista. Ruokaa keräävät jaettavaksi useat järjestöt kuten työttömien yhdistykset.
Tyypillinen ilmaisen ruuan saaja on keski-ikäinen työtön nainen. Viime aikoina leipäjonoihin on tullut yhä enemmän nuoria äitejä lapsineen.
Ruoka-apujonot kertovat rujolla tavalla siitä, ettei hyvinvointivaltio anna riittävää turvaa. On niitä, jotka ovat pudonneet turvaverkon ulkopuolelle. Yksi keskeisimmistä ongelmista on se, että perusturva on jäänyt jälkeen hintojen kehityksestä. Tämä on lisännyt köyhyyttä.
Myös kehitys työmarkkinoilla on johtanut siihen, että ihmiset eivät tule toimeen palkallaan. Paljon tehdään osa-aikatöitä, ja se merkitsee yleensä pientä palkkaa. Mutta myös kokoaikaisessa työssä saatetaan maksaa niin alhaista palkkaa, ettei sillä elä.